Rautakauppa … eiku pyöräkauppasketsi

Viime kesänä pitkälle fillarivaellukselle lähtiessäni luulin tarvitsevani pyörään etutelineen, jotta kaikki mukana kulkeva roina ei olisi takapyörän varassa. Niinpä menin kaupungin suurimpaan pyöräliikkeeseen ja kerroin murheistani ystävälliselle ja asiantuntevalle naismyyjälle. Tarjolla olisi ollut parikin erilaista etutelinettä, mutta jätin ostoksen vielä hautumaan.

Parin päivän perästä poikkesin kauppaan ostamaan telinettä. Kaupassa oli yksi asiakas etsimässä pyörää lapselleen sekä kassakoneen takana seisova nuori mies. Hain valitsemani etutelineen ja toin sen myyjälle sanoen tarvitsemani tällaisen. Ei tapahtunut mitään. Hetken perästä myyjä sanoi palvelevansa tuota rouvaa ja meni hänen luokseen. Kun pyörän valinnasta ei tullut valmista, myyjä laahusti lopulta takahuoneeseen ja haki sieltä muovikääreeseen pakatun telineen. Teline, jonka olin tuonut hänen eteensä, oli kuulemma näytekappale.

Kun sitten kesäpaikassamme 300 km:n päässä aloin kiinnittää telinettä pyörään, se osoittautuikin olevan tavallinen takateline. Myyjä tunsi varmasti polkupyörät, mutta hänen olisi myös kannattanut opetella tuntemaan asiakkaan toiveet.  Tai sitten hänen mielestään yli kolmikymppiset eivät tarvitse pyöräänsä etutelinettä.

Telineen vaihtaminen ei välimatkan takia olisi onnistunut, mutta sain sen sentään kiinni pyörään tehtyäni lattateräksestä sopivan välikappaleen. Loppujen lopuksi vaelluksen aikana kävi ilmi, että olisin kyllä tullut hyvin toimeen ilmankin tuota etutelinettä. Ehkä myyjä sittenkin oli oikeassa!