Spekulointia menneestä ja tulevasta

Julkaistu ”Radiomaailmassa” 3/2015
Pentti Stenman

Monet meistä ovat roikkuneet DX-harrasteen parissa vuosikymmeniä, jotkut veteraanit pitkälti yli puoli vuosisataa. Mikä meidät sitoo tällaiseen kummalliseen ajankulukkeeseen?

Yhdenlaisen vastauksen voi saada analysoimalla DX-yhdistyksen jäsenen vuorovaikutusmahdollisuuksia ja sitoutumista. Motiiveja on monenlaisia ja jäsenenä voi olla myös ilman mitään ihmeempää vuorovaikutusta, mutta halu pysyä jäsenenä eri tilanteissa on vahvempi, jos vuorovaikutus vahvistaa sitoutumista. Vuorovaikutuksen ajatellaan yleensä olevan henkilökohtaista, mutta se toimii myös esimerkiksi jäsenlehden tai internetin välityksellä.

DX-kuuntelijoiden yhteisö

Sosiologi pitää DX-kuuntelijoiden yhdistystä organisaationa, jonka menestymiseen tai menehtymiseen vaikuttavat samat tekijät kuin missä tahansa yhteisössä. Yhdistys mm. antaa jäsenille mahdollisuuden vuorovaikutukseen, harrastuksessa kehittymiseen, arvostuksen saamiseen ja toisten arvostamiseen. Jo vuosikymmeniä sitten DX-lehti toimi sosiaalisena mediana, alustana, jonka vihje- ja QSL-palstoilla kuka tahansa jäsen saattoi esitellä omia saavutuksiaan ja ehkä vertailla muiden saavutuksia omiinsa. Lehden sivuilla voi tuoda esiin omia mielipiteitä sekä tarvittaessa saada neuvoja. Jäsen saattoi kehittyä löytämään yhä harvinaisempia asemia ja saada sitä kautta arvostusta omassa ja ehkä muidenkin mielessä.

Harvinaisen aseman etsiminen ja raportointi ovat varsinkin alkuun sekä vaikeita että melkoisen työläitä harrastuksen osia ja ne vaativat enemmän epävarmuuden sietoa kuin tutun aseman ohjelman kuuntelu. Sosiaalipsykologinen tietämys kertoo, että jos organisaatiossa toiminta on vaativaa tai mukaan on vaikea päästä, jäsen pitää organisaatiota arvokkaampana kuin silloin, jos jäsenyys ei vaadi ihmeempää vaivannäköä.

Nämä tekijät aiheuttavat sen, että tyypillinen DX-kuuntelija on sitoutunut yhdistykseen ja hän saattaa pysyä jäsenenä myös vähäisen aktiivisuuden kausina pitempään kuin omia ulkomaisia mieliohjelmiaan kuuntelevat, jotka ovat sitoutuneet enemmän asemaan tai ohjelmatyyppiin. Monet DX-kuuntelijat saattavat kyllä harrastaa radiollaan tai netin kautta myös ulkomaisten ohjelmien kuuntelua, aivan kuten ralliautoilija voi harrastaa automatkailua tai käydä autollaan kaupassa. Harrasteiden erot ovat silti suurempia kuin vain pieni painopisteen muutos.

Miksi meitä ei ole 5000?

DX-yhdistyksen alkutaipaleella he, jotka päättivät asioista, tekivät myös ne työt, mitä yhdistyksen pyörittäminen vaati. Kaikki jäsenet olivat lähes samalla viivalla, kukaan ei hallinnut harrastusta suvereenisti ja QSL-palstan kärkeen saattoi joku livahtaa lähes huomaamattaan. Loki- ja QSL-palstoilla tapahtunut kilpaileminen piti toiminnan virkeänä ja hyvät tulokset nostivat yhdistyksenkin arvostusta. Lappiin suuntautuvat kuuntelumatkat nostivat kuultujen asemien tason huikeaksi 1970-luvun alusta lähtien.

1980-luvun alkuvuosina jäsenmaksunsa maksaneiden määrä nousi yli 2500:n, mutta sitten uusien jäsenten liittyminen väheni dramaattisesti. 1980-luvun alussa uusia liittyi parhaimpina vuosina reilut 500, mutta vuodesta 1984 lähtien keskimäärin alle 200. Sen sijaan mitään merkittävää eroamisaaltoa ei ollut, vuosittain eronneiden osuus pysyi yleensä alle 15 %:n myös vuoden 1984 jälkeen.

Pieni arvoitus on silti se, miksi jäseneksi liittyminen ei ollut enää niin haluttua. Ehkä vuodesta 1984 lähtien mukaan tuli jokin ulkoinen tekijä, esimerkiksi tietokoneharrastuksen yleistyminen.

Merkittävänä tekijänä voi pitää myös yhdistyksemme vähittäistä muuttumista ikään kuin suljetuksi yhteisöksi: kuka tahansa voi liittyä, mutta tasavertainen kanssakäyminen alkoi olla uudelle jäsenelle yhä vaikeampaa. 1980-luvulle tultaessa lapinkävijöiden tehokuuntelu ja raivokas massaraportointi oli luonut oman maailmansa, johon etelässä kuuntelevien oli vaikea päästä mukaan. Vihjepalsta ja kokelaiden QSL-palsta olivat toki uusienkin jäsenten käytettävissä, mutta tie näistä B-luokan DX-ympyröistä ylöspäin oli kivinen ja kallis.

Enää ei juuri ollut puhettakaan, että DX-harrastukseen kävisi nurkassa kököttävä kotiradio. Ei, nyt tarvittiin hyvä maailmanradio tai liikennevastaanotin ja vähähäiriöinen paikka sen käyttämiseen jossakin tuhat kilometriä pohjoisempana. Saattaa olla, että tämä lehden sivuilla näkynyt tilanne ei enää suuremmin innostanut ihmisiä liittymään mukaan tai pysymään jäsenenä.

Järjestötoiminnan yleiset ongelmat ja SDXL

Vaikka hyvin monet yhdistykset käyvät lävitse samanlaisen kehityksen – ensin hyvä alku vapaaehtoisjärjestönä, sitten toiminnan vakiintuminen ja palkattu työvoima, lopuksi vähittäinen hiipuminen – sitä ei mikään lainmukaisuus määrää. Jos jäsenmäärä alkaa vähetä, se osoittaa, ettei ympäristön muutoksiin ole reagoitu oikein. Viimeisten 30 vuoden aikana on toki tehty useitakin korjaustoimia, jotka silloisen tietämyksen mukaan näyttivät oikeanlaisilta.

SDXL:n tärkein toimintamuoto on jäsenlehden julkaiseminen. Lehden keskeisin tarkoitus on toimia jäsenten yhteydenpitovälineenä, mutta ajan kuluessa se on – karrikoiden ilmaistuna – muuttunut radioaiheiseksi aikakauslehdeksi, jossa on jonkin verran jäsensisältöä. Jäsensivujen (vihjeet, loki, QSL:t) sisältö riippuu luonnollisesti siitä, mitä jäsenet ovat sivuille ilmoittaneet. Vaikka muu sisältö on koottu jäsenten kirjoituksista ja siitä melkoisen sattumanvaraisesta aineistosta mitä on tarjolla, varsinkin 1980-luvulta lähtien näkyy aika ajoin tietoinen pyrkimys lisätä radioasemiin yleensä ja niiden ohjelmiin liittyvää materiaalia. Vaikka tämä tarjosi helpon tien radion maailmaan siitä kiinnostuneelle, helppous ei välttämättä ole sitonut jäsentä samalla tavoin kuin pyrkiminen vaativien asemien metsästämiseen.

Suomen Radioamatööriliitto on pystynyt pitämään jäsenmääränsä SDXL:ää korkeammalla ilmeisesti juuri melkoisesti vaivaa vaativan toimintansa ansiosta. Jos on joskus suorittanut tutkinnon, ei harrastuksesta niin vain luovuta. En tunne nykytilannetta, mutta olen saanut käsityksen, että jäsenenä voi toimia monipuolisesti myös ilman hillitöntä keskinäistä kilpailemista.

Mitä voimme tehdä?

Korjausliike olisi varmaan onnistunut paremmin 10 tai 30 vuotta sitten, mutta nytkään ei ole liian myöhäistä. Saattaa olla, että hyvinkin suunniteltu ja toteutettu tiedotusisku menee suurelta osin hukkaan, jos SDXL näyttää jäsenehdokkaalle siltä kuin se nykyisin näyttää. Jos pyritään jäsenmäärän kasvattamiseen, se saattaisi onnistua paremmin, jos uusikin jäsen voisi luontevasti osallistua toimintaan. Tämän suunnittelu ja toteutus on tietysti Liiton toimintaa johtavan hallituksen asia. Seuraavassa on esimerkkeinä muutamia mieleen tulleita mahdollisuuksia, joista jotkut voi toteuttaa aika helpostikin, jotkut todennäköisesti ei niin helposti tai ei lainkaan.

• Koulutustoimintaa voisi miettiä. SDXL:sta on puuttunut selkeä, harrastajia vaiheesta toiseen neuvova polku. Tämän polun pitäisi johtaa nimenomaan vaativaan DX-kuunteluun ja sitä kautta sitoutumiseen. Sellaisen tekemiseen pyrittiin esimerkiksi ”DX-kuuntelun oppaalla” ja sen uudistetuilla versioilla, mutta luultavasti opastuksen ulkoistaminen erikseen ostettavaan kirjaan ei ollutkaan niin hyvä ajatus, miltä se näytti. Nyt on mainio tilaisuus aika ajoin lehdessä muistuttaa yhä käyttökelpoisista digitoiduista DX-oppaista (www.sdxl.fi > Suomen DX-Liitto ry. > Julkaisut > Lyhytaaltojen maailma, DX-kuuntelun opas, 10 kielen DX-sanasto) mutta niiden rinnalle täytyisi silloin tällöin saada lehteen asiaa myös uusista laitteista ja kuuntelutekniikoista.

• Nykyisin pdf-tiedostona jaettava DX-esite ja muu tiedotus pitäisi muokata tämän vuosituhannen tasalle. Nyt esitellään DX-kuunteluna monenlaista kivaa, mitä ulkomaiset radio-ohjelmat voivat tarjota. Parempi vaihtoehto saattaisi olla, että tunnustettaisiin tosiasiat. Ohjelmista kiinnostunut löytää mieleisensä miltei aina netistä omin neuvoin tarvitsematta SDXL:n apua. Kuten koulutustoiminnassakin, tiedotuksessa pitäisi muistaa harvinaisuuksiin tähtäävä DX-kuuntelu ja nykyiset laitteet. DX-kuuntelu radion avulla edellyttää paneutumista, mielellään jonkin verran ohjausta, tekniikasta kiinnostumista, sitkeyttä ja kunnianhimoa. SDR-laitteet ja (paikallis)peditionit täytyisi tuoda esille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Mikan (http://areena.yle.fi/radio/1865920) ja Jimin (https://www.youtube.com/watch?v=H0KXaC11Ps4) esittelyohjelmat radiossa ja YouTubessa kertovat DX-kuuntelun todellisuudesta suunnilleen tällä tavoin. Tiedotustoimintaa suunniteltaessa kannattaa pitää mielessä, että DX-kuunteluun hurahtavat todennäköisimmin sellaiset, jotka eivät kulje valtavirran mukana.

• Vihjepalsta on erittäin tärkeä osallistumiskanava, ja se toimiikin varsin hyvin. Entä miten olisi QSL-palsta, missä peditionkuuntelijoiden ylivoimaisuus ei näkyisi; yksi mahdollisuus voisi olla ’Peruskuuntelijan QSL-palsta’ tai rankki sellaisille, jotka kuuntelevat kotonaan tai enintään esimerkiksi 500 (tai 300) km:n päässä kulloisestakin kotipaikasta (joka voisi olla myös ulkomailla). Peruskuuntelijakin voisi käyttää mitä tahansa laitteistoa. Nykyisten (avoimien) QSL-palstojen ja rankin käytännöt pysyisivät nykyisiä vastaavina.

Toivon jäsenistön kommentteja alussa esittämiini hypoteeseihin ja niistä kehittyneisiin ajatuksiin. Mitä mieltä sinä olet? Mitä pitäisi tai kannattaisi tehdä?
Olisi myös mielenkiintoista tutustua toisenlaisiin lähtökohtiin pohjautuvaan analyysiin.