Huhtikuu 2008
Pentti Stenman
Matka Kyprokselle oli jonkinlainen kompromissi; haaveissa olivat niin kaukoidän Koh Samui tai Jaava kuin myös kotimaassa pysyminen. Kun matkan kohde oli kiteytynyt, Maarit hankki kasan Kyproksen opaskirjallisuutta ja alkoi opiskella.
Kyproksen tunnetuimmat matkakohteet ovat lähinnä ranta- ja bilepaikkoja: Pafos, Nikosia ja Agia Napa. Aluksi varsinkin Pafos kiinnosti, sillä sen lähettyvillä on merkittäviä antiikin taruista tunnettuja kohteita. Koska kuitenkin halusimme pysyä pois turistilaumojen jaloista, kaupungiksi valikoitui Larnaka.
Larnaka
Hotellimme (luultavasti nykynimeltään Atrium Zenon) sijaitsi Zinonos Kitieos -kadulla korttelin päässä rantakadusta, ei siis aivan rannalla. Hotellin alakerrassa oli pieni ruoka- ja juomakauppa ja lyhyen kävelymatkan päässä esimerkiksi Arkeologinen museo ja Pierides-museo hienoine esihistoriallisen ajan esinekokoelmineen. Sieltä meille kertyi paljon valokuvia, mutta ne eivät ole mukana tässä matkakertomuksessa.
Hotellin ympäristö oli melko lailla tyypillistä asuin- ja liikeseutua. Siellä täällä on tyhjiä tontteja, joilta vanhat talot on purettu pois ehkä tulevien hotelli- tai liikerakennusten tieltä.
Monena päivänä tutustuimme jalkaisin lähiympäristöön. Larnakan keskustan ulkopuolella asutaan vaatimattomasti. Isompien talojen katolla näkyy usein vesisäiliöitä ja veden lämmittämiseen tarkoitettuja aurinkokeräimiä. Ilmeisesti vesijohtoveden riittämiseen ei ole täällä syytä luottaa liikaa. Kukkia on paljon lähes joka puolella ainakin nyt, kun kesän helle ja kuivuus on vielä edessä.
Hieman etelämpänä rantakadun vieressä on Laiki Geitonia, vanhankaupungin korttelit joiden baarit ja muut laitokset tarjoavat ajankulua sitä tarvitseville.
Aivan Laiki Geitonian lähellä on Agios Lazaros eli Pyhän Lasaruksen kirkko ja museo. Paikallisen kertomuksen mukaan Lasarus vietti kuolleistaherättämisensä jälkeen 30 vuotta Kitionin eli nykyisen Larnakan piispana ja että hänet haudattiin paikalle, missä nyt on tämä kirkko. Hautakammio on kuitenkin tyhjä, sillä ruumiin jäänteet siirrettiin jo 900-luvulla muualle. Kirkossa pidetään nykyisin reliikkeinä esillä 1970-luvulla alttarin alta löydettyjä vanhoja luita ja pääkalloa.
Lauantaina viikkoa ennen pääsiäistä (Lasaruksen lauantaina) kirkon ikoneita ja pyhäinjäännöslippaita kuljetettiin auringon laskettua juhlasaattueessa Larnakan kaduilla.
Sunnuntaina aamupäivällä käydessämme taas Lasaruksen kirkolla ihmisiä näkyi tulevan ja menevän ovesta. Maarit piipahti sisälle katselemaan ja kuvaamaan miljöötä, ikoneita ja muita esineitä. Näköjään ihmiset tervehtivät ikoneita ja suojakoteloissa olevia reliikkejä suutelemalla.
Hieman kirkolta eteenpäin, lähempänä rantaa, näkyy moskeijan minareetti. Kyproksella on myös turkkilaista väestöä satoja vuosia kestäneen osmannien vallan perintönä.
Muutaman sadan metrin päässä on korttelin kokoinen pienteollisuusalue, jossa on metallipajoja, autokorjaamoja, puusepänliikkeitä, kirjapaino jne.
Rantapromenadi on varsin vilkas joutilaitten kävelykatu. Vesi on kirkasta ja aika monet ovat uimassa tai ainakin rantavesissä kahlailemassa.
Troodosvuoret
Osallistuimme kahteen matkatoimiston järjestämään tutustumismatkaan. Ensimmäinen suuntautui Kyproksen länsiosan Troodosvuorille. Limassolista pikkubussi suuntasi kapeita ja vuorten rinteillä mutkittelevia pikkuteitä pitkin luoteeseen. Vuoristossa on oikeaa metsää, kylät ovat laaksoissa ja rinteillä. Talvisin ylempänä on lunta niin että ainakin laskettelu on mahdollista.
Pysähdyimme Arsoksessa, missä oli mahdollisuus syömiseen ja jalkojen venyttelyyn kaupungin kaduilla. Arsos on varhaisimpia kristittyjä paikkoja.
Kelefosin kaarisilta kymmenisen kilometriä Arsoksesta pohjoiseen on venetsialaisten perua; Venetsia hallitsi Kyprosta 1500-luvulla. Korkea ja aika kapea silta ylittää Diarizos-joen, jossa käyntimme aikaan oli varsin vähän vettä. Ympäristö oli hyvin tunnelmallinen ja kaunis: vehreää luontoa ja lukemattomia kukkivia kukkia. Varmaan lumien sulamisaikaan vettä on runsaasti enemmän.
Kykkoksen luostari Troodos-vuoristossa on vanha ja vauras. Kykkos tuki Kyproksen itsenäisyystaistelua 1950-luvulla ja se on tunnettu arkkipiispa Makarioksen luostarina. Makarioksen hauta on rinteessä luostarin lähellä.
Luostarissa on silmiinpistävän rikas mosaiikki- ja maalauskoristelu. Nämä eivät kuitenkaan ole kovin vanhoja, vaan 1831 kaiken tuhonneen tulipalon jälkeen tehtyjä. Kunnostustöitä tehdään jatkuvasti ortodoksimaista saatavien lahjoitusten turvin.
Pedoulas elää suurelta osin matkailusta, koska vuorilla on varsinkin kesän helleaikaan viileämpää kuin alempana. Tässä kylässä pääsimme taas jaloittelemaan.
Pikkuinen Foini pikkutien varressa oli viimeinen pysähdyspaikka. Siellä on pieni kotiseutumuseo, jossa näimme, ei niinkään pieniä, entisten aikojen työ- ja muita kaluja.
Nikosia
Larnakasta on Nikosiaan 40 kilometriä, mutta emme löytäneet kunnon linja-autoyhteyttä. Niinpä kävimme lomaviikon lopulla Nikosiassa opastetulla matkatoimiston retkellä.
Nikosian kreikanpuolisessa osassa oli melkoista hässäkkää, varmaan samanlaista kuin Kyproksen muissakin turistikeskuksissa. Tapasimme myös alkuasukkaita, kuten kyproksenkreikkalaisen perheen ja paikallisen kissan. Maarit olisi halunnut käydä myös Nikosian hienossa arkeologisessa museossa katsomassa Afroditen patsasta, mutta kun oli niin kuumakin …
Huolimatta 1960-luvun sisällissodasta ja Turkin miehityksestä 1970-luvulla oli siirtyminen Nikosian kreikkalaiselta puolelta turkkilaiselle puolelle turisteille hyvin vaivatonta. Meille riitti passin näyttäminen rajanylityspaikan tarkastuspisteellä. Vaikka olimme edelleen samassa kaupungissa, tunnelma oli heti toisenlainen, eksoottisempi.
Basaarista olisi saanut kai mitä tahansa elämiseen tarvittavaa. Pikkulapsi ja hänen vanhempansa suostuivat valokuvaan kesken ruokaostosten teon.
Selimiyen moskeija on alkuaan ollut 1300-luvulla valmistunut katolinen Pyhän Sofian katedraali. Moskeijan pääsali on valkoinen ja lattiaa peittävät punaiset matot. Lasimaalaukset päästävät sisälle pehmeää valoa. Tunnelma on rauhallinen.
Viikon kuluttua loppuun oli vuorossa kotiinlähtö. Lentokoneesta saattoi katsella ilmasta Eurooppaa ja hieman Aasiaakin.
