Kypros

Huhtikuu 2008

Pentti Stenman

Matka Kyprokselle oli jonkinlainen kompromissi; haaveissa olivat niin Koh Samui tai Jaava kuin myös kotimaassa pysyminen. Kun matkan kohde oli kiteytynyt, Maarit hankki kasan Kyproksen opaskirjallisuutta ja alkoi opiskella.

Opiskelu jatkui vielä hotellissa Larnakassa.

Kyproksen tunnetuimmat matkakohteet ovat lähinnä ranta- ja bilepaikkoja: Pafos, Nikosia ja Agia Napa. Aluksi varsinkin Pafos kiinnosti, sillä sen lähettyvillä on merkittäviä antiikin taruista tunnettuja kohteita. Koska kuitenkin halusimme pysyä pois turistilaumojen jaloista, kaupungiksi valikoitui Larnaka.

Larnaka

Näkymä hotellin parvekkeelta

Hotellimme sijaitsi Zinonos Kitieos -kadulla korttelin päässä rantakadusta, ei siis aivan rannalla. Hotellin alakerrassa oli pieni ruokakauppa ja lyhyen kävelymatkan päässä esimerkiksi Arkeologinen museo ja Pierides-museo hienoine esihistoriallisen ajan esinekokoelmineen. Sieltä meille kertyi paljon valokuvia, mutta ne eivät ole mukana tässä matkakertomuksessa.

Talo hotellin lähellä

Hotellin ympäristö oli melko lailla tyypillistä asuin- ja liikeseutua. Siellä täällä on tyhjiä tontteja, joilta vanhat talot on purettu pois ehkä tulevien hotelli- tai liikerakennusten tieltä.

Vaali- tai muita töhryjä
Kuulumisten vaihtoa
Tähän kai rakennetaan. Joskus
Apollonios Kitieos on saanut osansa vaali-innosta
Pääsiäinen oli lähellä. ”Kalo Paska” tarkoittaa hyvää pääsiäistä.

Monena päivänä tutustuimme jalkaisin lähiympäristöön. Larnakan keskustan ulkopuolella asutaan vaatimattomasti. Isompien talojen katolla näkyy usein vesisäiliöitä ja veden lämmittämiseen tarkoitettuja aurinkokeräimiä. Ilmeisesti vesijohtoveden riittämiseen ei ole täällä syytä luottaa liikaa. Kukkia on paljon lähes joka puolella ainakin nyt, kun kesän helle ja kuivuus on vielä edessä.

Ylenpalttista kukkarunsautta
Larnakalaisia skeittaajia
Parkeerattu auto tuo mieleen arvoituksen: Neljä nollaa nokalla, viides ratin takana – mikä se on?

Hieman etelämpänä rantakadun vieressä on Laiki Geitonia, vanhankaupungin korttelit joiden baarit ja muut laitokset tarjoavat ajankulua sitä tarvitseville.

Aivan Laiki Geitonian lähellä on Agios Lazaros eli Pyhän Lasaruksen kirkko ja museo. Paikallisen kertomuksen mukaan Lasarus vietti kuolleistaherättämisensä jälkeen 30 vuotta Kitionin eli nykyisen Larnakan piispana ja että hänet haudattiin paikalle, missä nyt on tämä kirkko. Hautakammio on kuitenkin tyhjä, sillä ruumiin jäänteet siirrettiin jo 900-luvulla muualle. Kirkossa pidetään nykyisin reliikkeinä esillä 1970-luvulla alttarin alta löydettyjä vanhoja luita ja pääkalloa.

Agios Lazaros illalla
Koululaisia museo- tai kirkkokäynnillä
Kynttilänjalat kiillotetaan juhlakuntoon

Lauantaina viikkoa ennen pääsiäistä (Lasaruksen lauantaina) kirkon ikoneita ja pyhäinjäännöslippaita kuljetettiin auringon laskettua juhlasaattueessa Larnakan kaduilla.

Kauppa käy kirkon vieressä
Kirkonmiehet käyskentelevät
Pojat tappavat aikaa
Lopulta kulkue läksi liikkeelle

Sunnuntaina aamupäivällä käydessämme taas Lasaruksen kirkolla ihmisiä näkyi tulevan ja menevän ovesta. Maarit piipahti sisälle katselemaan ja kuvaamaan miljöötä, ikoneita ja muita esineitä. Näköjään ihmiset tervehtivät ikoneita ja suojakoteloissa olevia reliikkejä suutelemalla.

Lapselle opetetaan uskonasioita
Läpinäkyvä levy suojaa ikonia hartailta palvojilta
Pyyhkikö hän suuta vai ujosteleeko kameraa?

Hieman kirkolta eteenpäin, lähempänä rantaa, näkyy moskeijan minareetti. Kyproksella on myös turkkilaista väestöä satoja vuosia kestäneen osmannien vallan perintönä.

Kebir-moskeijan minareetti
Hautausmaata

Muutaman sadan metrin päässä on korttelin kokoinen pienteollisuusalue, jossa on metallipajoja, autokorjaamoja, puusepänliikkeitä, kirjapaino jne.

Rantapromenadi on varsin vilkas joutilaitten kävelykatu. Vesi on kirkasta ja aika monet ovat uimassa tai ainakin rantavesissä kahlailemassa.

Pieni 2,5 hengen perhe
Vähän isompi 3 hengen perhe
Ihan hyvää uimavettä
Ranta iltavalaistuksessa

Troodosvuoret

Osallistuimme kahteen matkatoimiston järjestämään tutustumismatkaan. Ensimmäinen suuntautui Kyproksen länsiosan Troodosvuorille. Limassolista pikkubussi suuntasi kapeita ja vuorten rinteillä mutkittelevia pikkuteitä pitkin luoteeseen. Vuoristossa on oikeaa metsää, kylät ovat laaksoissa ja rinteillä. Talvisin ylempänä on lunta niin että ainakin laskettelu on mahdollista.

Pysähdyimme Arsoksessa, missä oli mahdollisuus syömiseen ja jalkojen venyttelyyn kaupungin kaduilla. Arsos on varhaisimpia kristittyjä paikkoja.

Kuja Arsoksessa
Afrodite oli tärkeä antiikin Kyproksen jumala
Arsoksen takapihoja
Freesiat kukassa
Pappa tarjoutui poseeraamaan kameralle

Kelefosin kaarisilta kymmenisen kilometriä Arsoksesta pohjoiseen on venetsialaisten perua; Venetsia hallitsi Kyprosta 1500-luvulla. Korkea ja aika kapea silta ylittää Diarizos-joen, jossa käyntimme aikaan oli varsin vähän vettä. Ympäristö oli hyvin tunnelmallinen ja kaunis: vehreää luontoa ja lukemattomia kukkivia kukkia. Varmaan lumien sulamisaikaan vettä on runsaasti enemmän.

Kelefosin silta

Kykkoksen luostari Troodos-vuoristossa on vanha ja vauras. Kykkos tuki Kyproksen itsenäisyystaistelua 1950-luvulla ja se on tunnettu arkkipiispa Makarioksen luostarina. Makarioksen hauta on rinteessä luostarin lähellä.

Kykkos kadun puolelta
Shortseihin pukeutuneet matkailijat saivat lainaksi kaavun, jotta turistien polvet eivät häiritsisi munkkien mielenrauhaa. Maaritilla oli riittävän peittävät asusteet.
Matkailijaryhmä pihalla

Luostarissa on silmiinpistävän rikas mosaiikki- ja maalauskoristelu. Nämä eivät kuitenkaan ole kovin vanhoja, vaan 1831 kaiken tuhonneen tulipalon jälkeen tehtyjä. Kunnostustöitä tehdään jatkuvasti ortodoksimaista saatavien lahjoitusten turvin.

Ulko-oven holvi
Näkymä sisäpihalta
Maalari työssään

Pedoulas elää suurelta osin matkailusta, koska vuorilla on varsinkin kesän helleaikaan viileämpää kuin alempana. Tässä kylässä pääsimme taas jaloittelemaan.

Talo tekeillä
Viileämmässäkin tarkenisi
Antaisikohan joku namia

Pikkuinen Foini pikkutien varressa oli viimeinen pysähdyspaikka. Siellä on pieni kotiseutumuseo, jossa näimme, ei niinkään pieniä, entisten aikojen työ- ja muita kaluja.

Oppaamme esittelee viininpuristinta
Tällä prässillä on tiristetty öljyä oliiveista

Nikosia

Larnakasta on Nikosiaan 40 kilometriä, mutta emme löytäneet kunnon linja-autoyhteyttä. Niinpä kävimme lomaviikon lopulla Nikosiassa opastetulla matkatoimiston retkellä.

Nikosian kreikanpuolisessa osassa oli melkoista hässäkkää, varmaan samanlaista kuin Kyproksen muissakin turistikeskuksissa. Tapasimme myös alkuasukkaita, kuten kyproksenkreikkalaisen perheen ja paikallisen kissan. Maarit olisi halunnut käydä myös Nikosian hienossa arkeologisessa museossa katsomassa Afroditen patsasta, mutta kun oli niin kuumakin …

Huolimatta 1960-luvun sisällissodasta ja Turkin miehityksestä 1970-luvulla oli siirtyminen Nikosian kreikkalaiselta puolelta turkkilaiselle puolelle turisteille hyvin vaivatonta. Meille riitti passin näyttäminen rajanylityspaikan tarkastuspisteellä. Vaikka olimme edelleen samassa kaupungissa, tunnelma oli heti toisenlainen, eksoottisempi.

Pohjois-Nikosian vilinää
Opas selittää
Seraljin sisäänkäynti

Basaarista olisi saanut kai mitä tahansa elämiseen tarvittavaa. Pikkulapsi ja hänen vanhempansa suostuivat valokuvaan kesken ruokaostosten teon.

Ostoksilla
Tarvitsevatko turistit ehkä paitoja tai puseroita?
Kisu basaarin ulkopuolella

Selimiyen moskeija on alkuaan ollut 1300-luvulla valmistunut katolinen Pyhän Sofian katedraali. Moskeijan pääsali on valkoinen ja lattiaa peittävät punaiset matot. Lasimaalaukset päästävät sisälle pehmeää valoa. Tunnelma on rauhallinen.

Moskeijan pihan portti
Tässä voi pestä jalat
Rukousnauhateline
Moskeijaa sisältä

Viikon kuluttua loppuun oli vuorossa kotiinlähtö. Lentokoneesta saattoi katsella ilmasta Eurooppaa ja hieman Aasiaakin.