Pentti Stenman
Nippa nappa 200 maata ja hieman yli 400 asemaa verifioituna. Kuultuja ja tunnistettuja on sentään jonkin verran enemmän. Eipä ole paljon lähes 60 vuoden ajalta! Ei, vaikka ajasta ottaisi löysät pois: ilman yhtäkään QSL:ää jääneitä vuosia on lähes puolet. Mutta yrittää täytyy: pitäisi raportoida -listalla on edelleenkin paljon helppoja ja ei niinkään helppoja asemia.
Aloitin DX-kuuntelun harrastamisen 15-vuotiaana, keväällä 1959. Siihen vaikutti vieläkin jatkuva kiinnostus lattarimusiikin kuunteluun, mutta ennen kaikkea tuttavan, silloisen tulevan lankoni, esimerkki. Ensimmäinen vastaus tuli aika pian Norddeutsche Rundfunkilta Saksasta: paksu kirjekuori matkailuesitteitä ja muuta kivaa. Tämä niittasi minut lopullisesti kiinni radion nuppeihin. Aikaisemmin harrastamani postimerkkien keräily sai nyt minun puolestani jäädä eläkeläispäiville.
Alkuun kuuntelin ja raportoin tavallisia ulkomaille lähettäviä asemia, mutta tavoitteena olivat tietysti lattarit. Niitäkin alkoi vähitellen kuulua ja QSL:iä tulla. Iso remmi meni päälle keväällä 1961, kun sain hankittua DX-kerhon kautta englantilaisen RAF:n käytössä olleen R-1155-vastaanottimen. Se ei ollut mitenkään hirveän hyvä radio, mutta se oli aika halpa ja sillä pääsi 60 ja 90 metrin tropiikkibandeille. Omatekoinen Q-kertoja paransi hieman R-1155:n vaatimatonta selektiivisyyttä.
Vaikka radioasemien vastauksia ei tullut kovin mahtavia määriä, ne kuitenkin riittivät QSL-palstan johtoon keväällä 1962. Lattarien rinnalla aloin raportoida systemaattisesti myös afrikkalaisia asemia. Nämä olivat siitä mukavia, että miltei jokaisen verifioidun aseman kylkiäisenä sai tililleen myös uuden maan. Ensimmäiset sata verifioitua maata tulivatkin täyteen kolmessa vuodessa (1962) ja 150 maata 11 vuodessa (1970), molemmat ensimmäisenä kerhossamme. 175 maan saaminen verifioiduiksi vei jo 28 vuotta (1987) ja 200 maata peräti 56 vuotta (2015).
Ylioppilaskirjoitukset, yliopisto-opiskelun alku ja varusmiesaika jättivät DX-kuuntelun joksikin aikaa taka-alalle. Keskiaaltokuuntelu alkoi tuolloin 1960-luvun puolivälissä olla muotia, ja ensimmäiset (ja vuosikymmenien ajaksi myös viimeiset) atlantintakaiset keskiaalto-QSL:ni ovat peräisin tältä kaudelta.
Indonesia-kuuntelusta innostuin 1960-luvun lopulla ja sitä jatkui pitkälle 1970-luvulle. Opiskelu sai turhankin usein iltapäivisin antaa tilaa tropiikkibandien häiriöiden seasta kuuluville itämaiden äänille.
En ole koskaan ollut kiinnostunut yhä uusien ja uusien QSL:ien metsästämisestä. Välillä uusien maiden nappaaminen on saanut vallan, mutta yleensä olen yrittänyt saada verifioiduksi ennen kaikkea harvinaisia asemia. Hieman yli 400 verifioinnistani vajaat 40 ovat ensimmäisiä Suomessa (FFF), pääosin Indonesiasta ja latinalaisesta Amerikasta.
Vastaanottimeni on R1155:n jälkeen ja ohella ollut Trio 9R-59DE, jokunen lyhytaaltomatkaradio, Yaesu FRG-8800 sekä R-390A. Nykyisin käytän yleensä pelkästään kesällä 2003 ostamaani Icom IC-R75:ttä, mikä on ilman muuta paras minulla koskaan ollut vastaanotin. Harkinnassa on myös SDR-radio, jonka avulla saisi kuuntelua vapaa-ajan paikassa jonkin verran tehostettua.
Varsinkin Trion yhteyteen rakensin monenlaisia lisälaitteita, mm. kalibraattoreita ja preselektoreita, enkä malttanut jättää sen sisuskalujakaan rauhaan. Joskus kuitenkin tuntui siltä, että mitä enemmän vietin aikaa kolvin kanssa, sitä huonommin varsinainen DX-kuuntelu sujui.
Järjestötoimintaan tulin mukaan 1963 DX-kuuntelija-lehden palstanpitäjän homman kautta. Aikanaan huolehdin useita vuosia myös huippukuuntelijoiden SDXK-bulletiinista, joka nykyisin tunnetaan DXclusivena.
1960-luvun puolivälissä liu’uin mukaan Suomen DX-Kuuntelijat ry:n johtokuntaan. Sihteerinä olin vuodesta 1967 ja varapuheenjohtajana vuodesta 1970 lähtien. Kun Suomen DX-Liitto perustettiin 1972, huomasin olevani myös sen hallituksessa. Aikaa kului lisäksi erilaisissa SDXK:n, SDXL:n ja European DX Councilin komiteoissa.
Suomen DX-Liiton puheenjohtajan nuijaa heilutin melko pitkään, 1974–81. Se oli mielenkiintoista aikaa huolimatta muutamasta kielteisestä ilmiöstä. Esimerkiksi laittomien piraattiasemien ihannointi ja muu turha politikointi nostivat välillä päätään. Tästä huolimatta jäsenmäärä kasvoi jatkuvasti ja liitto oli muutenkin hyvässä kunnossa. En kuitenkaan pitänyt oikein sopivana, että nuorisojärjestöä vetää sellainen, joka on jokseenkin ohittanut nuoriso- ja aktiivisen harrastusvaiheen, joten 80-luvulla jätin 7 vuoden puheenjohtajuuden jälkeen tehtävät muille. Kaiken kaikkiaan ehdin toimia DX-järjestön eri tehtävissä parikymmentä vuotta, mutta tämän aktiivikauden jälkeen hoidan yhä satunnaisia tehtäviä. Esimerkiksi 2014 ja 2017 käytin satoja tunteja vanhojen DX-lehtien digitointiin ja nettiin siirtämiseen.
DX-lehtien tekemisen ohella sain SDXL:n piirissä kosketuksen myös kirjojen toimittamiseen. Ensimmäinen systemaattinen harrasteen käsikirja, yhdessä Timo Kajamaan kanssa toimittamani DX-kuuntelun opas ilmestyi 1972. Sittemmin leipätyönikin liittyi tieto- ja oppikirjoihin.
Vapaa-aikoinani harrastan nykyisin satunnaisen DX-kuuntelun ohella mm. lukemista, kirjoittamista, musiikin kuuntelua sekä fillari- ym. vaellusretkiä, kesähuvilan rakentamista ja valokuvausta. Ja itse asiassa näiden nettisivujen vääntämisenkin voi laskea harrastukseksi.