Buhara

Teksti ja kuvat Maarit ja Pentti Stenman

Samarkandista Buharaan menimme yöjunalla
Nälkäaron poikki.  Aamun valjettua katselimme
kameleita junan ikkunasta.

Buharakin on saanut osansa edullisesta sijainnistaan muinaisen Silkkitien varrella. Rakennusmonumentit ovat komeita, mutta Samarkandin kiiltelevien kaakeliseinien loistokkuus puuttuu. Buharassa vanhojen rakennusten koristeena on taidokkaita tiilikuvioita ja puuleikkauksia.

Buharan hallituspalatsin valtaistuinsali.
Katto ja valtava lattiamatto ovat hävinneet
sotien melskeissä.

Vanhan Buharan kujia

Moskeijan sisäpiha ja hienosti koristeltu ovi moskeijan sisäosiin

Upea maalauksin koristeltu moskeijan sisäkatto (vasemmalla)

Alla vas.:
Buharan iso karavaaniseralji sisältä

Tämä ei ole ulkoilmahotelli vaan teehuone.

Paikallisia turisteja kaupungin ihmeisiin tutustumassa

Hatuntekijä puupäineen

Kupariseppä kilkuttaa

<<  Buharan kadulla riittää juttua.

Muutaman päivän kuluttua myöhään illalla lähdimme Tashkentiin ja uskoimme matkatavaramme ja henkemme pienen potkurikoneen armoille. Paikalliset saivat kantaa matkatavaransa itse koneen ulko-oven vieressä oleviin hyllyköihin, mutta ulkomaalaisten turistien tavarat kuljetettiin totuttuun tapaan ruumassa. Kentällä oli vielä niin paljon valoa, että näimme kauhistella laskutelineen renkaan huonoa kuntoa.

Tashkentiin saavuimme kuitenkin ehjinä. Tämä vuoden 1966 maanjäristyksen jälkeen lähes kokonaan uudelleenrakennettu kaupunki ei paljon inspiroinut Keski-Aasian eksotiikkaa etsiviä turisteja.
   

Koraanikoulu ja kerrostalo rinta rinnan Tashkentissa