Pentti Stenman
Jos myyjä pyytää vanhasta talosta liikaa,
ei auta muu kuin hankkia tontti
ja rakentaa itse uusi.
Me rakensimme talomme 1990-luvun alkuvuosina.
Hartiapankki on joustava rahoittaja
Talon rakentaminen on niitä elämän suuria rituaaleja, jotka nykyisin aika yleisesti korvataan sijaistoiminnalla. Niinpä joku voi sanoa mieluummin ”keskittyvänsä siihen, minkä osaa” eli rahan hankkimiseen. Taidan olla tosi huono rahan hankkija, sillä leipätyötä täytyy tehdä päivä jos toinenkin, jotta siitä kertyisi nettona yhden rakennusammattilaisen päivän palkka sivukuluineen. En siis ole ollenkaan vakuuttunut ammattityön edullisuudesta. Sitä paitsi hyviä ammattilaisia ei istu joka oksalla ja kauhukertomuksia olemattomasta työmoraalista ja huonosta työn laadusta kuulee ja lukee kaikkialta.
Nykyään ammattilaisten apuun turvautumista pidetään siis yleisesti ainoana mahdollisena tai ainakin ainoana järkevänä tapana tehdä talo. Tästä huolimatta pidimme parempana ottaa rahoituksesta mahdollisimman paljon omasta pääkopastamme ja hartioistamme. Vieläkin, talon jo vuosia sitten valmistuttua, pidän meidän tapaamme huomattavasti normaalia rakennuttamisprojektia järkevämpänä, edullisempana ja laadukkaampana.
Lähtökohdaksi valitsimme pyhäntäläisen Jukka-talon runkopaketin. Näin kaikki kriittiset runko- ja kattorakenteet sekä lämmöneristyksen pääosa jäivät ammattilaisille, loput työt meille.
Koululaisena olin kesäisin rakennustöissä, mutta sen aikaisista kokemuksista ei juuri ollut hyötyä oman talon rakentamisessa. Parhaiten mieleen jäi rakennusalan ammattilaisten krooninen lintsaaminen. Se, että lapio, saha ja vasara pysyvät omissa käsissä, on perua muista pikkuprojekteista. Monista alan oppikirjoista sain paljon vinkkejä eri työvaiheiden tekemiseen. Talotehtaan piirustusmappi oli kuitenkin paras ohjeiden lähde. Myös jotkut työssä luodut suhteet rakennusalan opettajiin ja oppikirjantekijöihin osoittautuivat hyödyllisiksi. Esimerkiksi LVI-töiden vastaavaksi lupautui alan oppikirjantekijä, joka ei käynyt kertaakaan työmaalla, vakuutteli vain, että ”kyllä sinä ne hommat osaat tehdä.” Työmaan vastaavaksi lupautui puolituttu rakennusarkkitehti, joka sentään kävi kerran katsomassa tonttia ennen töiden alkua.
Rakentaminen ei periaatteessa ole vaikeaa. Täytyy kuitenkin tietää mitä kulloinkin tekee ja miten asiat pitää tehdä. Tekeminen ei myöskään vaadi supermiehen voimia, enemmänkin pitkää pinnaa. Tässä mielessä voi tietysti ajatella, että ei se ole mies eikä mikään joka ei elämässään edes yhtä taloa rakenna.
Mikä sitten oli sen kuuluisan hartiapankin osuus rahoituksesta? Sitä on vaikea rekonstruoida tarkasti näin jälkikäteen, koska emme koskaan pitäneet kirjaa omista työtunneistamme. Taloprojektin käynnistyessä säästöjä ja pankkilainaa oli runsaat 100 000 markkaa (vuoden 2020 rahassa vajaat 30 000 euroa) vähemmän kuin arvioimamme tontin ja talon kustannukset. Tähän budjettiin ei ollut laskettu mukaan mitään palkkakuluja talon rungon pystyttämisen lisäksi. Lisäksi esimerkiksi sähköurakka maksoi suunnilleen tuplasti sen, mitä käyttämissäni ohjekustannusarvioissa oli. Oman työn osuus koko ruljanssista oli suunnilleen 15–25 % ja noin 30 % jos rakentamisaikana suoraan palkasta maksetut hankinnat lasketaan mukaan. – Tili omista työtunneista tuli sitten, kun aikanaan möimme talon.
Kannattiko näin suuri oman työn osuus? Mielestäni kannatti. Jos kuitenkin turvautuu enemmän täyspäiväisiin ammattilaisiin, talo voi valmistua nopeammin. Tämä saattaa olla järkevä vaihtoehto silloin, kun rakentamisen aikainen asuminen on kallista. Tai jos käsi on sillä tavoin epämuodostunut, että peukalo on keskellä kämmentä. Harvalla oikeasti on.
Tontti
Budjettiin sopivan tontin löytäminen oli aika työlästä, sillä myyjät odottivat vielä laman alussa 1989 hintojen jatkavan nousuaan. Tämä sitten osoittautui meille sopivaksi paikaksi: ei missään korvessa ja tilaa riittävästi eli lähes hehtaari. Talo kohosi keskellä olevan pienen kumpareen taakse rinteeseen metsän puolelle.
Pohja
Perustukset
Satunnaisten talkoolaistenkaan panos ei ollut mitenkään halveksittava.
Jos olisimme raskineet kaataa enemmän puita talon ympäriltä, perustuksen täyttämiseen olisi voinut käyttää tehokkaampiakin koneita.
Runko ja vesikatto
Huhkin perustuksen viimeistelytöissä perjantai-illasta suunnuntai-iltaan jokseenkin nukkumatta. Jukka-talon asennusryhmä pystytti ulkoseinät ja katon rungon kahdessa päivässä, mutta varsinaista pystytystä emme päivätyömme takia päässeet katselemaan. Projektimme muistutti jo kovasti taloa, vaikka siitä ei ollut vielä puoltakaan valmiina. Sisällä näkyi nyt alatason vinojen kattopalkkien rajaama korkea huonetila, suurimmillaan n. 4,5 m.
Kaivot ja viemärit
Lavosen Sulon traktorikaivuri teki ensimmäisenä talvena myös kaivot. Nyt helmikuussa oli jo miltei kevät ja lumet vähissä.
Sisätöitä
Kun talo oli pystyssä, paikalla kävi tuttu lomaileva saksalaispariskunta, arkkitehteja ammatiltaan. Oli jotenkin huvittavaa, kun rouva uteli ”Wo ist die Bauleute?” (missä ovat työntekijät). Koko porukkahan oli siinä paikalla.
Ulkoseiniä, uunia ja sähkötöitä lukuun ottamatta talo on kokonaan itse tehty; talkoolaisista oli toki apua joissakin työvaiheissa. Ongelmia oli ainoastaan sähkötöissä, jotka keskeytyivät urakoitsijan lomautettua tekijät laman takia.
Yhtenä iltapuhteena ei tullut paljon valmista. Kompressori ja paineilmanaulain olisivat hieman nopeuttaneet tätä vaihetta. Jos omalle työlle ei laske hintaa, rautakaupan tarjousvasara on kuitenkin selvästi kompressoria ja naulainta edullisempi.
Alakerran kuvassa vasemmalla on n. 2 metriä korkea tasojen välinen seinä sekä kantavat pylväät. Keskellä on portaat 1,2 m korkeammalle ylätasolle ja niiden oikealta puolelta käynti alakerran pienempään huoneeseen, joka meillä on kirjastona.
Etu- ja takaosan välinen reilu tasoero sekä yli 4 metrin huonekorkeus tuovat asuntoon sellaista luonnetta, joka esimerkiksi kerrostalossa on harvoin mahdollinen.
Ulkotöitä
Sähköurakoitsija sai asennukset valmiiksi vasta syksyllä, jolloin kuukausia avoinna ollut kaapelikaivantokin voitiin lopulta täyttää.
