Pentti Stenman
Parinkymmenen vuoden DX-kuuntelun harrastaminen synnyttää jo melko selvän käsityksen siitä, millainen kunnollisen DX-vastaanottimen pitäisi olla. Selektiivisyyden, taajuuden lukematarkkuuden, harhatoisto-ominaisuuksien, käsittelyn helppouden ja herkkyyden tulisi olla ”riittävän hyvät” eikä vastaanotin saisi maksaa ”liikaa”. Jokaisella kokeneella DX-kuuntelijalla lienee oma käsityksensä siitä, mitä ”riittävän hyvä” ja ”liikaa” tässä tapauksessa merkitsee. Yleensä ei kuitenkaan matkaradiotyyppisiä vastaanottimia ole otettu kovin vakavasti DX-laitteista puhuttaessa. Milloin on selektiivisyys lähes olematon, milloin herkkyys heikko, milloin vastaanotin ei kestä voimakkaita asemia ilman ”haamuasemien” syntyä, milloin taas asteikko on täysin kelvoton tai nuppien ja kytkinten käyttö luvattoman hankalaa. Ja milloin useimmat näistä vioista on eliminoitu, on masiinan hinta jo melko hyvän käytetyn liikennevastaanottimen tasoa. Niinpä ensi kertaa laitteen nähdessäni suhtauduin hieman epäillen maahantuojalta kokeiltavaksi saamaani Sonyn uuteen lyhytaaltovastaanottimeen ICF-5900W. Kyseessä on aivan uusi malli, joka tulee Suomessa myyntiin loppuvuodesta. ICF-5900W ei tee ulkonäöllään suurta vaikutusta. Harmaa tukevantuntuinen muovikuori, asialliset mustat nupit ja oudolta tuntuva lähes neliömäinen muoto panevat ounastelemaan jälleen yhtä ”Army Look” -muodin mukaista leikkikalua lisää. Pieni koko (22 x 23 X 10 cm) ja kevyt paino (n. 2 kg) eivät nekään lisää luottamusta. Tällaisella tuskin uskoisi olevan käyttöä lyhytaaltokuuntelussa. Mutta mitäpä sanotaan tästä: taajuuden lukematarkkuus lyhytaalloilla (aukottomasti 3,8—28 MHz) ilman lisälaitteita n. 1 kHz ja normaali myyntihinta hieman alle tonnin! Nimenomaan tämä ominaisuuspari taitaa tehdä ICF-5900:stä tämän hetken mielenkiintoisimman uuden lyhytaaltovastaanottimen.
Ovela asteikkosysteemi
Asteikon erinomainen lukematarkkuus on tässä vastaanottimessa toteutettu tuttua aluelevityssysteemiä kehittämällä. Järjestelmän fiksuus on siinä, että pääasteikon voi asettaa kohdalleen aina riippumatta aluelevitysasteikon asennosta. Lisäksi sama aluelevitysasteikko pitää paikkansa kautta koko lyhytaaltoalueen. En tiedä, kuinka tämä on teknisesti toteutettu, mutta sillähän ei laitteen käyttäjälle niin suurta merkitystä olekaan. Pääasia on, että systeemi pelaa, kuten pitääkin. Käytännössä toimitaan aivan kuin vastaanottimessa olisi n. sata erillistä 250 kHz:n aluetta. Haluttaessa virittää vastaanotin jollekin taajuudelle kytketään sisäänrakennettu kalibraattori (X-Tal Marker) päälle. Tällöin vastaanottimesta ei kuulu mitään muuta kuin 250 kHz:n välein olevat merkit. Pääasteikko asetetaan haluttua taajuutta lähinnä olevaan kalibrointipisteeseen. Tämä käy helposti erotaajuusoskillaattorin (BFO:n) äänen ja S-mittarin avulla. Kalibraattori kytketään pois päältä, jonka jälkeen aluelevitysasteikko asetetaan halutulle taajuudelle. Tarvittaessa voi vastaanottimen vielä tarkemmin virittää kuunneltavan aseman kohdalle erillisen BFO-kytkimen ja/tai kuulon avulla. Mitään preselektorin tai antenninvirittimen kieli-keskellä-suuta – säätöä vastaanottimen käyttö ei vaadi; tällaisia nuppeja vastaanottimessa ei nimittäin ole. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen puute, sillä herkkyys on aivan riittävä muutenkin. Asteikkoratkaisu lyhytaalloilla on todella hieno ja sen käytön oppii verraten helposti. Pisimmin totuttelua vaatii aluelevitysasteikon neljä päällekkäistä asteikkoa; pääasteikon asetuksesta riippuen voivat taajuuden viimeiset numerot nimittäin olla esim. – – 50, – – 300, – -550 tai – -800. Viimeisiä numeroita ei toki tarvitse arvata, vaan oikean vaihtoehdon näkee helposti pääasteikon asetuksesta. Sopivan väritunnusjärjestelmän avulla olisivat suunnittelijat kuitenkin voineet paljon helpottaa sinunkauppojen syntymistä asteikon kanssa. Puolikaaren muotoinen aluelevitysasteikko on täysin tasavälinen ja siinä on merkit 10 kHz:n välein. Vaikka merkkien väli on vain n. 1/2 cm, voi taajuuden lukea asteikolta 1—2 kHz:n tarkkuudella. Merkittävää virhettä ei asteikossa voinut havaita. Aluelevitysnupin vaihteen välitys on juuri sopiva, niin että yksi nupin kierros vastaa 100 kHz:iä. Järjestelmä on niin varma, että vastaanottimen voi huoletta kesken kuuntelun virittää pääasteikon avulla jonkin toisen aseman kohdalle ja jälleen takaisin vain asettamalla pääasteikko alkuperäisen kalibrointipisteen kohdalle. Jos aluelevitysnuppiin ei ole koskettu, alkuperäinen asema kuuluu jälleen. Jos kovin tarkka taajuuden määritys ei ole tarpeen, voi vastaanottimen lähes lineaarista pystysuoraan liikkuvaa pääasteikkoa käyttää asemien etsinnässä tavalliseen tapaan. Pääasteikon pituus on 10 cm ja kolmeen osaan jaetulla lyhytaaltoalueella taajuudet voi lukea n. 20 kHz:n tarkkuudella. Pääasteikolle on merkitty kalibrointipisteet 250 kHz:n välein sekä yleisradiokaistojen sijainti.
Herkkä ja selektiivinen
Kansainvälisillä yleisradiokaistoilla laite toimii todella hyvin. Herkkyyttä on aivan riittävästi ja selektiivisyys riittää pitämään 5 kHz:n päässä olevat häiritsevät asemat kohtuullisessa kurissa ja nuhteessa. Ääni on varsin puhdas ja hyvästä herkkyydestä kertoo esim. Okean 205:ttä vähäisempi kohina. Erityistä huomiota ansaitsee ICF-5900:n toiminta 60 metrin bandilla. Päinvastoin kuin monissa jopa yli kaksi kertaa tämän hintaisissa matkaradioissa, ulottuu asteikon hyvä lukematarkkuus myös kuudellekympille. Koska laitteen ensimmäinen välitaajuus on n. 5,3 MHz, on tällä kaistalla usein harmia tuottaneista peilitaajuushäiriöistä päästy käytännöllisesti katsoen kokonaan. Vaikka ICF5900:n selektiivisyys on karvan verran huonompi kuin Trion, on lähetysten luettavuus normaalisti parempi. Pisara lisää selektiivisyyttä ja taajuusalueen ulottaminen 3 tai 2 MHz:iin (90 & 120 mb) tekisi ICF-5900:sta todella loistavan DX-koneen verrattuna lähes mihin tahansa, mutta hyvä näinkin. Viikon koekuuntelu (testaajina Pentti Stenman ja Juha Hintikka) osoitti vastaanottimen olevan erittäin hyvätapaisen. Mitään ylimääräisiä vinkunoita laite ei tuota, ei edes peilitaajuuksia havaittavasti. Harhatoistot ja haamuasemat eivät mellastele enempää kuin mitä transistorivastaanottimelta voi kohtuudella vaatia; mitään ongelmia ne eivät tuota. Ulkoantennia laite ei pane pahakseen lyhytaaltokuuntelussa, joskin se on suurilla taajuuksilla teleskooppiantennin vuoksi lähes tarpeeton. Sen sijaan keskiaalloilla ulkoantenni tuntuu olevan liikaa ylikuormittumisen vuoksi, joten pelkkä ferriittiantenni antaa parempia tuloksia. Myös keskiaaltoasteikon jaotus on kovin harva, mutta tätä puutetta voi hieman paikkailla asteikon millimetrijaotuksen ja omatekoisen muuntotaulukon avulla. Keskiaaltokuuntelijalle ICF-5900 ei siis ole aivan paras mahdollinen ratkaisu.
Säätimet ja liitännät
Vastaanottimen äänenlaatu on erittäin hyvä ja basso- ja diskanttisäätimien käytöllä voi hieman auttaa selektiivisyyttä. Laitteessa on tietenkin tarpeelliset kuuloke- ja nauhoitinliitännät sekä erikoisuuksina erillisen ajastimen ja ULAn stereolisälaitteen liitäntäkoskettimet. Verkkolaitetta ei tässä mallissa ole, mutta liitäntäkosketin sitä varten sentään on. Ulkoantennia varten on ruuviliitäntä, muut liitäntäkoskettimet ovat minijakkeja. Asteikon saa valaistuksi painamalla laitteen päällä olevaa kytkintä. Tällöin myös tarpeeksi suuri S-mittari ja tärkeä aluelevitysasteikko saavat riittävästi valoa. Teleskooppiantenni on tukeva ja varustettu ”pop up ”-lukituksella. Varusteisiin kuuluvaa korvakuuloketta varten on vastaanottimen kyljessä pieni säilytyslokero. Kaikki säätimet ja kytkimet on sijoitettu etuseinän yläosaan pienelle alalle, mutta niitä voi silti helposti käsitellä. Aikaisemmin tässä kirjoituksessa mainittujen nippeleiden lisäksi mainittakoon jännitekytkimen ja BFO-kytkimen välissä oleva DX/local -kytkin, jolla voi olla käyttöä erittäin voimakkaiden asemien vaimentajana; normaalisti se kannattaa aina pitää DX-asennossa. ULAa kuunneltaessa tällä kytkimellä saa haluttaessa automaattisen taajuudensäädön (AFC:n) pois toiminnasta.
Kaiken kaikkiaan
Kokonaisuutena Sony ICF-5900W on erittäin huomionarvoinen lisä kohtuuhintaisten lyhytaaltovastaanotinten joukkoon. Sitä on miellyttävä käyttää, kiitos varsinkin nerokkaan asteikkosysteemin. Suorituskyky riittää varmasti useimmille käyttäjille, vaikka laitetta ei varsinaiseksi liikennevastaanottimeksi liene tarkoitettukaan. Jos asemia ei saa kuulumaan, on vika erittäin todennäköisesti muualla kuin tässä vastaanottimessa. Sony ICF-5900 W:tä voi suositella jopa ykkösvastaanottimeksi myös kokeneelle lyhytaalto- ja DX-kuuntelijalle.
Julkaistu DX-Kuuntelijassa 5–6 1976