Seuraava teksti kuvailee puutarhaamme 1990-luvun lopulla.
Tontistamme yli puolet on peltoa, jossa on aikaisemmin kasvatettu mm. astereita ja laidunnettu hevosia. Suurimman osan tästä n. puolen hehtaarin alasta olemme jättäneet lähes omiin oloihinsa, mutta siellä täällä on istutettuja alueita. Ensimmäinen kukkapenkki syntyi 1990 pihatien varteen, mahdollisimman kauas silloisesta rakennustyömaasta.
Melko isoja kukkaistutuksia on siellä täällä, mutta varsinainen, parin- kolmensadan neliömetrin kokoinen puutarha on autotallin takana. Muutaman omenapuun ja hyvätuottoisten marjapensaiden ja mansikkamaan lisäksi meillä on kylvettynä yleensä mm. hernettä, papua ja erilaisia yrttejä sekä tietenkin lehtisalaattia. Kasvihuoneessa on tomaatteja, salaattia ja mausteyrttejä, joskus myös kurkkuja.
Puutarhan kaunistuksena on tietysti paljon kukkia ja ruusupensaita. Ruusut ovat enimmäkseen ns. vanhan ajan pensasruusuja, joukossa myös jokunen maatiaisen oloinen. Ruusupensaita on tätä nykyä hieman toista sataa, joista eri lajeja ja lajikkeita n. 80. Muita koristekasveja on lähes 300 lajia, mm. parikymmentä erilaista kärhöä ja suunnilleen saman verran narsissilajikkeita.
Nämä määrät saattavat tuntua suurilta, mutta tänne ne mahtuvat helposti – istuttamatontakin aluetta on vielä vaikka kuinka paljon. Istutusten laajentaminen ei kyllä taida enää tulla kysymykseen, kunhan jo kasvavat ihanuudet jaksetaan hoitaa. Mutta kunhan aika kuluu ja pensaat kasvavat eikä puutarhuri Maarit lannistu yhteistyössään Äiti Luonnon kanssa, tonttimme alkaa näyttää yhä enemmän vakiintuneelta puutarhalta. Ja kyllähän kasvit kasvavat, kunhan niistä joku pitää huolta.
Hevosten kavioiden tiivistämän heinä- ja juolavehnäpellon muuttaminen puutarhaksi oli työlästä ilman koneita ja myrkkyjä.
Kasvimaalle levitimme ison mustan muovin, joka parissa vuodessa tukahdutti heinän ja suurimman osan juolavehnästä. Valtauksen säilyttäminen ihmisen toivomassa tilassa vaatii silti jatkuvaa työtä, kuten kaikki puutarhaihmiset ja heidän tuttunsa tietävät.
Kesällä 1994 heinän sijaan paikalla kukoisti jo pieni hyötypuutarha. Ensimmäisistä omenapuista olivat päässeet hyvään alkuun ne, jotka olivat säästyneet myyrän herkuttelulta.
Aluksi kunnianhimoisena tavoitteena oli kasvattaa täällä ruokamme, mutta vähitellen puutarhassa pääosan ovat saaneet monivuotiset koriste- ja hyötykasvit. Ruoka löytyy paljon helpommin kaupan hyllyltä. Sitä paitsi porkkana on kertakäyttöhyödyke, ruusupensas taas ei.
Varsinkin uuden talon ympärys oli hankala, koska kaikkialla oli perustusmontusta kaivettua savea. Koska emme halunneet kaataa puita talon ympäriltä, ainoa keino maakasojen siirtoon oli lapio ja kottikärryt.
Istutukset olivat alkuaikoina ja myöhemminkin lähinnä Maaritin huolena. Pentti rakensi taloa ja auttoi raskaammissa maatöissä.
Lammikko on koristanut pihaa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Savimaahan kaivettu lampi pitää veden ilman ylimääräisiä tiivistyskalvoja, sillä pohjavesi on tontillamme korkealla. Lammikosta kaivettu maa muodostaa pihatien toiselle puolelle suuren kummun, jossa on mandalanmuotoinen iso kukkapenkki.
Lammen vieressä on melkoisia kumpareita, jotka ovat syntyneet talon perustuskuopasta kaivetusta maasta. Pitäähän pihassa kumpareita olla. Korkeimman (n. 1,5-metrisen) kummun laella on tiibetinbuddhalaisia rukouslippuja rukoilemassa tuulessa maailmalle rauhaa. Tässä kuvassa lampi piiloutuu sen rantojen vesikasvillisuuden taakse.