Pentti Stenman
- Muistumia polkupyörälomista siihen aikaan, kun pyöräily oli vielä nykyistäkin epätavallisempaa.
Valitettavasti kuvia näistä matkoista ei juuri ole, ja muukin tarina on kovin suorituspainotteista, reitit ja päivämatkojen pituudet kun ovat lähes ainoat varmasti rekonstruoitavissa olevat asiat.
Kesä–heinäkuu 1976
1. päivä: Espoo–Kehä 1–Porvoontie–Myrskylä–Iitti
Olin muutaman kerran käynyt sukulaisissa Iitissä polkupyörällä, joskus 6-tietä Koskenkylän ja Kimonkylän kautta, joskus – kuten nytkin – pidempää ja rauhallisempaa reittiä Porvoo–Myrskylä–Artjärvi. (Päivän saalis n. 145 km)
2. päivä: Iitti–Elimäki–Anjalankoski–Vehkalahti–Taavetti
Ensimmäinen matkapäivä tuntui kropassa, joten läksin sukulaisista aika myöhään, puolilta päivin. Suurimman osan päivästä satoi, enkä muista matkasta muuta, kuin että se tuntui pitkältä. Koska oli jo myöhä, Taavetin leirintäalue oli aika täysi, mutta löysin syrjästä rannan läheltä hyvän, rauhallisen paikan. Aamulla huomasin, että vieressä lirisi jokin viemäri. Onneksi se ei kummemmin haissut. (111 km)
3. päivä: Taavetti–Lappeenranta–Imatra
Tasaista tietä ja kevyttä polkemista. Kurvasin katsomaan Lappeenrannan kaupunkia, enkä tahtonut enää löytää takaisin maantielle. Lopulta Karhuvuoreen vievän pikkutien sillan kupeesta pääsin takaisin kuutostielle. (75 km)
4. päivä: Imatra–Puumala–Anttola
Mukava, lämmin päivä. Maisemat olivat hyvin karuja ennen Puumalaa, mutta Puumalan ja Lietveden lossimatkat piristivät polkijaa. Nykyisinhän molemmat salmet ylitetään sillalla. Tien varressa oli viitta rakokivelle, mutta tällä kertaa en käynyt katsomassa lohkareita. (103 km)
5. päivä: Anttola–Ristiina–Mäntyharju–Vihantasalmi
Rauhallisia mäkisiä, mutkaisia ja osin sorapäällysteisiä teitä. Vihantasalmen leirintäalue oli täynnä telttoja ja lopulta löytämässäni vapaassa paikassa ei maakiiloja tahtonut saada uppoamaan kovaan, kiviseen maahan. (101 km)
6. päivä: Vihantasalmi–Jaala–Iitti
Mäkisiä sora- ja asfalttiteitä, paikka paikoin hienoja järvimaisemia sekä kiireetöntä polkemista. Jälleen yöpyminen sukulaisissa. (134 km)
7. päivä: Iitti–Koskenkylä–Porvoo–Espoo
Paluumatka tuttuja teitä, joista ei koskaan tahdo jäädä mieleen mitään maininnan arvoista. (137 km; yhteensä 806 km)
Heinäkuu 1977
1. päivä: Espoo–Vesterkulla–Koskenkylä–Loviisa–Pyhtää
Kuuma päivä ja pitkälti polkemista. Loviisasta ostin aurinkovoidetta suojaamaan jo hieman palanutta nahkaa. Ilta tuli ennen Vilniemen (Hamina) leirintäaluetta, joten teltta täytyi pistää pystyyn metsään tien lähelle 10 km Loviisasta itään. (136 km)
2. päivä: Pyhtää–Hamina–Virolahti
Lyhyt matka vanhaa, Klamilan kautta vievää tietä. Kuten usein matkan toisena päivänä, polkeminen tuntui aika tylsältä. Virolahden leirintäalue oli jotenkin kalsea mutta suihku teki terää kahden päivän polkemisen päälle. (75 km)
3. päivä: Virolahti–Lappeenranta–Imatra
Ylämaan tie oli paikka paikoin kapeaa, mutkaista ja sorapäällysteistä ja jossakin kohdin oli tietöitä, vaikka tie oli jo jokseenkin nykyisessä kohdassaan. Jälleen yöpyminen Pässiniemen leirintäalueella kaupungin keskustassa Vuoksen rannalla. (100 km)
4. päivä: Imatra–Punkaharju–Savonlinna
Koitsanlahden rajavartiotorni teki vaikutuksen: tässä on todella Euroopan länsiraja. Tällä kertaa ajoin Parikkalan keskustan kautta, jonne en myöhemmillä autoreissuilla ole enää poikennut (ennen Punkaharjun-kesäpaikkamme rakentamista). Punkaharjun jälkeen oli tien vieressä mainoksia jostakin Retretti-nimisestä taidenäyttelystä, joka oli järjestetty johonkin kouluun Savonlinnan lähelle. Siis jälleen yksi unohtumaan tuomittu kesänäyttelykokeilu? – Sittemminhän Retretistä tuli huomattava taidekeskus.
Hieno reitti ja Olavinlinnan vieressä upea Kyrönniemen leirintäalue; pesu- ja muut yhteiset tilat olivat kuitenkin surkeassa kunnossa. (114 km)
5. päivä: Savonlinna–Kerimäki–Puhos–Likolampi
Kuuma päivä. Muita pyöräretkeläisiä näkyi tällä matkalla hyvin vähän, mutta Kerimäen ja Puhoksen välillä ohitin retkivarusteineen pyöräilevän pariskunnan, mies 300–400 m edellä ja molemmat hyvin kyllästyneen näköisiä. Puhoksen kyläkaupasta ostettu kaljapullo maistui janoon mainiolta. (77 km)
6. päivä: Likolampi
Polkeminen alkoi hieman pänniä, joten noudatin mielihyvin neuvoa, että retkellä kannattaa pitää myös luppopäiviä. Kävin jopa uimassa Likolammessa. (0 km)
7. päivä: Likolampi–Kitee–Valkeavaara–Värtsilä–Mutalahti–Ilomantsi
Parikymmentä kilometriä Kiteen kirkonkylästä eteenpäin poljettuani alkoi tuntua, että tie vei liian pitkään kohti etelää eli väärään suuntaan. Kartasta tutkien selvisi, että olin Kiteen kirkolla ajanut suoraan, vaikka olisi pitänyt jostakin risteyksestä lähteä vasempaan. Väärä reitti tiesi kymmeniä kilometrejä ylimääräistä polkemista.
Jossakin Korkeakankaan ja Uuden-Värtsilän välillä menin hieman maantiestä syrjään syömätauolle, mutta eikö vain samaa polkua ajanut myös isäntä traktorillaan kulkijaa ihmettelemään. Oli kuulemma samana kesänä joku toinenkin ajellut polkupyörällä niillä main.
Koska matka oli pitkä, ajoin lujaa, että ehtisin Ilomantsiin ihmisten aikoihin. Hikoilemisen vuoksi vesi loppui ja jano vaivasi. Suunnittelin yöpymistä metsässä jonkin sopivan puron tai lammen rannalla, mutta eihän sellaisiakaan näkynyt, vain ojitettuja soita soratien varsilla. Ei näkynyt edes sopivaa mökkiä, josta olisi voinut pyytää juomavettä. Ilomantsin leirintäalueelle saavuin illalla 9–10 aikoihin. Kraanavesi maistui. (161 km)
8. päivä: Ilomantsi–Joensuu
Söin lounaan peräti jossakin Ilomantsin kirkonkylän baarissa tai ravintolassa (normaalieväs oli ollut leipää + höysteitä). Tie oli varsin tasainen ja tylsä, kuten 50–60-luvulla työttömyystöinä tehdyt tiet usein ovat. (70 km)
9. päivä: Joensuu–Liperi–Heinävesi
Aamupäivällä nautin viinerikahvit matkan varrella Liperin matkahuollossa. Tavallisen mukava päivä, soratiet paikoitellen mäkisiä ja maisemat miellyttäviä. Heinäveden Vihtarissa tie oli pitkän matkaa aivan rautatien kainalossa, lähes käsin kosketeltavan lähellä. Viitalahden leirintäalue oli pieni ja mukava, sinne on ollut hauska majoittua myös myöhemmillä automatkoilla. (89 km)
10. päivä: Heinävesi–Vehmersalmi–Kuopio
Pääosa päivän etapista oli soratietä. Kuumaa päivää vilvoitti käynti uimassa tien vieren lammessa, mutta myöhemmin selkään tuli ihottumaa. Jossakin ennen Vehmersalmea ostin kauppa-autosta paketin sulatejuustoa, joka avatessa osoittautui homeiseksi. Täytyypä valittaa, kun seuraavan kerran osun samaan kauppaan. Vehmersalmi ylittyi lossilla; silta valmistui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Jännevirran leirintäalue oli kovaa, savipohjaista heinikkoa. Polkeminen kävi jo sellaisella rutiinilla, että illalla oli mukava lueskella matkalukemisena ollutta v. Wrightin kirjaa, joka muuten oli pysynyt pakaaseissa. (113 km)
11. päivä: Kuopio–Siilinjärvi–Pielavesi–Keitele
Kuuma päivä. Kävin Pyylammella tuttujen luona; kuivan kesän vuoksi heillä oli kaivo kuivunut, joten juomavesitäydennys jäi kaupan varaan. Pielavedellä tarkastin ulkoapäin Lepikon torpan, mutta sisään ei tehnyt mieli.
Keiteleen leirintäalueella juttelin kahden pyöräretkeläisen kanssa, jotka olivat polkeneet tänne Tuusulasta. Koska oli lauantai, yksi mökissä asustava perhe järjesti illanistujaiset ja tarjoili kuppeja. Kuppeja ja pulinaa riitti aamuyöhön saakka, minkä vuoksi yksi nuotiopaikan viereen asettunut matkailuvaunuporukka läksi kohti rauhallisempia maisemia klo 2 yöllä. Niin varmaan minäkin olisin tehnyt heidän sijassaan. (104 km)
12. päivä: Keitele–Konnevesi–Äänekoski
Lähtö oli hieman normaalia myöhemmin, mutta muuten olin hyvissä voimissa. Vesannon Niinivedenpäässä ihailin lepopaikalla olevaa sirpeistä ja muusta uusioromusta kokoon hitsattua isoa kurkipatsasta. Pilvistä. Vesannon ja Konneveden välisellä soratiellä oli isoja mäkiä, joissa pyörällä pääsi niin lujaa, että mekaaninen raksuttava matkamittari hajosi. Äänekosken leirintäalue Kotakennäs oli ihan mukavan rauhallinen, vaikka olikin lähes keskustassa. (121 km)
13. päivä: Äänekoski–Uurainen–Keuruu
Lyhyt ajo Multian kauniin keskustan kautta. Keuruulla majoituin tuttavien luo. (71 km)
14. päivä: Keuruu–Haapamäki–Ruovesi–Teisko
Haapamäen ja Ruoveden välillä oli taas komeita maisemia. Maisansalon leirintäalue ei ollut minun makuuni: iso ja jotenkin kolkko. (100 km)
15. päivä: Teisko–Kangasala–Pälkäne–Aulanko
Kangasalan pyöräreitit olivat hukassa uuden moottoriliikennetien vuoksi, mutta jotenkin tie löytyi. Aulangon leirintäalue oli pieni ja maantien vieressä. Iltapuhteiksi paikkailin puhjennutta rengasta; päällisrengas oli jo matkalle lähtiessä huonossa kunnossa, joten sisärengaskin kärsi helposti vaurioita. (89 km)
16. päivä: Aulanko–Espoo
(107 km)
Yhteensä siis 16 päivää, 1527 km ja 7 kg elopainosta pois.