Nauloja koko rahalla

Jos myyjä pyytää vanhasta talosta liikaa, ei auta muu kuin hankkia tontti
ja rakentaa itse uusi. Me rakensimme talomme 1990-luvun alkuvuosina.

Hartiapankki on joustava rahoittaja

Talon rakentaminen on niitä elämän suuria rituaaleja, jotka nykyisin aika yleisesti korvataan sijaistoiminnalla. Niinpä joku voi sanoa mieluummin ”keskittyvänsä siihen, minkä osaa” eli rahan hankkimiseen. Taidan olla tosi huono rahan hankkija, sillä leipätyötä täytyy tehdä päivä jos toinenkin, jotta siitä kertyisi nettona yhden rakennusammattilaisen päivän palkka sivukuluineen. En siis ole ollenkaan vakuuttunut ammattityön edullisuudesta. Sitä paitsi hyviä ammattilaisia ei istu joka oksalla ja kauhukertomuksia olemattomasta työmoraalista ja huonosta työn laadusta kuulee ja lukee kaikkialta.

Nykyään ammattilaisten apuun turvautumista pidetään siis yleisesti ainoana mahdollisena tai ainakin ainoana järkevänä tapana tehdä talo.Tästä huolimatta pidimme parempana ottaa rahoituksesta mahdollisimman paljon omasta pääkopastamme ja hartioistamme. Vieläkin, talon jo vuosia sitten valmistuttua, pidän meidän tapaamme huomattavasti normaalia rakennuttamisprojektia järkevämpänä, edullisempana ja laadukkaampana.

Lähtökohdaksi valitsimme pyhäntäläisen Jukka-talon runkopaketin. Näin kaikki kriittiset runko- ja kattorakenteet sekä lämmöneristyksen pääosa jäivät ammattilaisille, loput työt meille.

Rakentaminen ei periaatteessa ole vaikeaa. Täytyy kuitenkin tietää mitä kulloinkin tekee ja miten asiat pitää tehdä. Tekeminen ei myöskään vaadi supermiehen voimia, enemmänkin pitkää pinnaa. Tässä mielessä voi tietysti ajatella, että ”Ei se ole mies eikä mikään joka ei elämässään edes yhtä taloa rakenna”.

Koululaisena olin kesäisin rakennustöissä, mutta sen aikaisista kokemuksista ei juuri ollut hyötyä oman talon rakentamisessa. Parhaiten mieleen jäi rakennusalan ammattilaisten krooninen lintsaaminen. Se, että lapio, saha ja vasara pysyvät omissa käsissä, on perua muista pikkuprojekteista. Monista alan oppikirjoista sain paljon vinkkejä eri työvaiheiden tekemiseen. Talotehtaan piirustusmappi oli kuitenkin paras ohjeiden lähde. Myös jotkut työssä luodut suhteet rakennusalan opettajiin ja oppikirjantekijöihin osoittautuivat hyödyllisiksi mutta eivät mitenkään korvaamattomiksi. Talkookeikkojen merkitys oli ennen kaikkea sosiaalinen.

Mikä sitten oli sen kuuluisan hartiapankin osuus rahoituksesta? Sitä on vaikea rekonstruoida tarkasti näin jälkikäteen, koska emme koskaan pitäneet kirjaa omista työtunneistamme. Taloprojektin käynnistyessä säästöjä ja pankkilainaa oli runsaat 100 000 markkaa vähemmän kuin arvioimamme tontin ja talon kustannukset. Tähän budjettiin ei ollut laskettu mukaan mitään palkkakuluja talon rungon pystyttämisen lisäksi. Lisäksi esimerkiksi sähköurakka maksoi suunnilleen tuplasti sen, mitä käyttämissäni ohjekustannusarvioissa oli. Oman työn osuus koko ruljanssista oli suunnilleen 15–25 % ja noin 30 % jos rakentamisaikana suoraan palkasta maksetut hankinnat lasketaan mukaan.

Kannattiko sitten näin suuri oman työn osuus? Meidän mielestämme kannatti. Jos kuitenkin turvautuu enemmän täyspäiväisiin ammattilaisiin, talo voi valmistua nopeammin. Tämä saattaa olla järkevä vaihtoehto silloin, kun rakentamisen aikainen asuminen on kallista. Tai jos käsi on sillä tavoin epämuodostunut, että peukalo on keskellä kämmentä. Harvalla oikeasti on.

Tontti

Sopivan tontin löytäminen oli aika työlästä, sillä myyjät odottivat vielä laman alussakin 1989 hintojen nousua. Tämä sitten osoittautui meille sopivaksi paikaksi: ei missään korvessa ja tilaa riittävästi eli lähes hehtaari.Talo kohosi keskellä olevan pienen kumpareen taakse rinteeseen metsän puolelle.

Talon alta hävisi parisenkymmentä täysikasvuista puuta. Enemmänkin olisi kannattanut kaataa tulevien töiden helpottamiseksi.
Hakkuutähteet kerättiin metsän puolelle kasaan, rungot pätkittiin polttopuiksi.

Pohja

Lavosen pappa traktoreineen kaivoi perustusten alta saven kovaan moreeniin asti maaperätutkimuksen suosituksen mukaisesti; rakennusvalvonta olisi kelpuuttanut kuivan savikerroksenkin päälle rakentamisen.

Takana on itäseinän, keskellä kantavan väliseinän ja oikealla eteläseinän monttua.
Anturamuotin teossa olivat mukana myös veli ja veljen pojat.
Anturamuotti muistutti lohiporrasta ja lopullinen perustuskin on monimutkainen, sillä rinnetalomme etu- ja takaosan välinen korkeusero on 1,2 m, ja vaakatasossakin perustukseen tuli kaikenlaisia kulmia ja mutkia.
Anturaa valettaessa kaivumassat olivat vielä montun äärellä, joten betoninpumppausauto ei päässyt aivan muotin luo.
Letku sentään riitti juuri ja juuri.
Betonin tiivistymistä autettiin täryttimellä.

Perustukset

Muuraaminen on yksinkertaista mutta työlästä. Käytin tässä työssä mielummin muurauskauhaa kuin muurauskelkkaa. Näitä leveitä onteloharkkoja tuli kellarin seiniin.

Satunnaisten talkoolaistenkaan panos ei ollut mitenkään halveksittava.

Tomi ja Satu siivilöivät soraa muuraushiekaksi.
Raimo poikineen täytesoraa täryttämässä

 

 

 

 

 

Vuokrasimme bobcatin täytesoran siirtoa varten, mutta sillä sain perustuksia täytettyä aika vähän ennen talopaketin pystytystä.

Jos olisimme raskineet kaataa enemmän puita talon ympäriltä, perustuksen täyttämiseen olisi voinut käyttää tehokkaampiakin koneita.

Runko ja vesikatto

Huhkin perustuksen viimeistelytöissä perjantai-illasta suunnuntai-iltaan jokseenkin nukkumatta. Jukka-talon asennusryhmä pystytti ulkoseinät ja katon rungon kahdessa päivässä, mutta varsinaista pystytystä emme päivätyömme takia päässeet katselemaan. Projektimme muistutti jo kovasti taloa, vaikka siitä ei ollut vielä puoltakaan valmiina. Sisällä näkyi nyt alatason vinojen kattopalkkien rajaama korkea huonetila, suurimmillaan n. 4,5 m.

Talkooväki nosteli kattotiilipaketit ruoteiden päälle.
Jos katon kaltevuus on normaali, tiilikatolle ei yleensä tarvitse asentaa lumiesteitä kuten peltikatolle.
Tammikuussa työmaa oli jo säänkestävä. Olimme vuokranneet asuntovaunun alkukuukausien työmaakopiksi.

Kaivot ja viemärit

Lavosen Sulon traktorikaivuri teki ensimmäisenä talvena myös kaivot. Nyt helmikuussa oli jo miltei kevät ja lumet vähissä.

Vettä alkoi tulla n. 5 metrin syvyydessä, ja kaivoon voitiin laskea renkaat.
Toisiin monttuihin tehtiin tiivistetyt saostuskaivot pesuvesiä varten.

 

 

Sisätöitä

Kun talo oli pystyssä, paikalla kävi tuttu lomaileva saksalaispariskunta, arkkitehteja ammatiltaan. Oli jotenkin huvittavaa, kun rouva uteli ”Wo ist die Bauleute?” (missä ovat työntekijät). Koko porukkahan oli siinä paikalla.

Ulkoseiniä, uunia ja sähkötöitä lukuun ottamatta talo on kokonaan itse tehty; talkoolaisista oli toki apua joissakin työvaiheissa. Ongelmia oli ainoastaan sähkötöissä, joissa varsinkaan urakan edistyminen ei vastannut odotuksia.

Soran kärrääminen ja tiivistäminen jatkui iltaisin ja viikonloppuisin kevään ja kesän ajan. Ennen lattian valua soran pinta tasoitettiin.
Asettelin soran päälle styroksilevyt, betoniverkon ja vesijohtojen suojaputket. Suojaputket olisi voinut sijoittaa myös styroksien alle.
Työkavereita ja muita tuttuja oli apuna lattiabetonin kärräämisessä ja tasoittamisessa.
Rakennuttaja-muurari teki savuhormin.
Uunisepät teki kakluunin. Kuten näkyy, talossa ei vielä ollut sisäseiniä.
Ensimmäiset varovaiset tulet lämmittivät vähemmän kuin toppatakki.

Sisäseinien tekeminen lastulevystäkin on aika työlästä, mutta helpompaa ja huolettomampaa kuin kipsilevystä rakentaminen. Kipsilevyjä on kosteiden tilojen laatoitetuissa seinissä.

Yhtenä iltapuhteena ei tullut paljon valmista. Kompressori ja paineilmanaulain olisivat hieman nopeuttaneet tätä vaihetta. Jos omalle työlle ei laske hintaa, rautakaupan tarjousvasara on kuitenkin selvästi kompressoria ja naulainta edullisempi.

Keittiön kaapistot haimme Tukholman Ikeasta, joka oli vielä 1990-luvulla edullinen ostospaikka. Suomeen Ikea tuli vasta myöhemmin.
Alakerran olohuone valmiina

Alakerrassa vasemmalla on n. 2 metriä korkea tasojen välinen seinä sekä kantavat pylväät. Keskellä on portaat 1,2 m korkeammalle ylätasolle ja niiden oikealta puolelta käynti alakerran pienempään huoneeseen, joka meillä on kirjastona.

Etu- ja takaosan välinen reilu tasoero sekä yli 4 metrin huonekorkeus tuovat asuntoon sellaista luonnetta, joka esimerkiksi kerrostalossa on harvoin mahdollinen.

Ulkotöitä

Terassin kaide kuntoon käyttöönottotarkastusta varten
Rakennuttaja-rappari tasoittaa sokkelin pintaa.

Sähköurakoitsija sai asennukset valmiiksi vasta syksyllä, jolloin kuukausia avoinna ollut kaapelikaivantokin voitiin lopulta täyttää.

Autotallin pohjaksi valoin raudoitetun betonilaatan styroksin päälle. Laattaperustus on hyvä pohja autotallille, näin sain autotalliin kerralla tukevan, hallitunkin kestävän lattian. Edellisen autotallini perustin 100 mm leveille kestopuusoiroille, ja sekin on hyvä ratkaisu.
Päätyräystäiden aluslautoja oli hankala saada paikalleen; tikkaat riittivät juuri ja juuri. Fiksumpi rakentaja olisi varmaan pystyttänyt tähän telineet.
Aika valmiin näköistä; autovaja puuttuu vielä
Autovaja saamassa päällensä kattoruoteet tiilien alustaksi