Pentti Stenman
Julkaistu DX-Kuuntelijan numerossa 2 1968
Nyt voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Indonesia on DX-kuuntelussa POP. Lehtemme viime numerossa oli hieman juttua RRI Sorongista Richard E . Woodin Tyynen Meren kuulumisissa, ja tässä numerossa on indonesialaisilla myöskin vahva edustus: paitsi tätä kirjoitusta, käsitellään indonesialaisia asemia myös Afro-Aasia -palstalla. Viime syksynä kerhossamme toden teolla alkaneesta Indonesia-innostuksesta todistaa myös tämän numeron Kuukauden QSL RRI Pontianak. Tuskinpa tästä ”yltäkylläisyydestä” silti kenelläkään on mitään huomauttamista – olihan indonesialaisten raportoijilla ollut laihoja vuosia ainakin perinteen vaatimat seitsemän ennen parisen vuotta sitten alkanutta tilanteen paranemista!
Indonesia on jakautunut kolmeen aikavyöhykkeeseen, ja niinpä itäosan asemat sulkevat jo klo 14 GMT kuunteluajan vielä ollessa parhaimmillaan. Tämä lienee yksi syy siihen, etteivät jenkkien mielestä parhaimmin kuuluvat paikallisindonesialaiset Ambon ja Sorong ole täällä mitenkään tavallisia. Matalilla taajuuksilla lähettäviä idän asemia, esimerkiksi indonesialaisia, kuunnellessa huomaa selvästi, kuinka niiden ”fade-in”-aika vaihtelee huomattavasti päivästä toiseen: jonakin päivänä monet harvinaiset aasialaiset alkavat kuulua jo klo 12 GMT tai aikaisemminkin, kun taas seuraavana päivänä asemat antavat odottaa itseään klo l4:ään, mikäli suostuvat kuulumaan silloinkaan. Nimenomaan Indonesian itäosan asemat vaativat aikaisen nukkumaanmenoaikansa vuoksi aikaisen ”fade-in’in”, mutta myöskin Länsi-Indonesiassa on asemia, joiden paras kuuluvuusaika on suhteellisen varhainen. Yksi tällainen on sumatralainen Radio Republik Indonesia Studio Pakanbaru.
Tämänvuotinen WRTH tietää kertoa aseman käyttävän kolmea eri taajuutta. 90 mb:llä käytetään 3465 kHz:ä, jolla on toiminnassa 1 kW:n Gates-lähetin, joka on yhdistetty dipoliantenniin. Käsikirjan mukaan on taajuudella 5990 kHz puolen kilowatin lähetin, mutta valitettavasti asema itse ei ainakaan viime vuoden lopussa ollut tästä tietoinen! Näillä edellämainituilla taajuuksilla aseman kuuluvuus on erittäin sattumanvaraista.
Sen sijaan taajuus 5955 kHz on paljon varmempi. Taajuuden entisestä 5 kW:n Gates-lähettimestä puristetaan nyt joidenkin muutosten avulla ulos tuplasti tehoa Delta-Match-tyyppiseen antenniin. 10 kilowatin teho olisikin aivan kylliksi aseman hyvään kuulumiseen täällä, ellei käytettävä taajuus 5955 kHz olisi sellainen hullunmylly kuin se on. Paitsi lattarikuuntelijoidenkin kiroamaa ylimoduloitua häiriölähetintä, on tähän taajuuteen ihastunut myöskin joukko kaupallisia tietoliikenneasemia, jotka käyttävät kanavaa varsin ahkerasti. Onneksi sentään häirintälähetin ei ota tehtäväänsä kovin tunnollisesti, eikä seurapiirijuorujakaan aina riitä kaukokirjoittimeen. Tällöin on Pakanbarun vuoro – mikäli on tarpeeksi hyvät kelit. Parhaiten asema on kuulunut alkusyksystä iltapäivisin ennen häirintälähettimien normaalia alkamisaikaa klo 13 GMT, joskaan myöhäisempi kuuluminenkaan ei ole mitenkään tavatonta.
RRI Pakanbaru kuuluu myös muualla, jota todistaa monet aseman saamat raportit aikaansa seuraavilta DX-kuuntelijoilta ympäri maapalloa. Aseman raporttiarkistosta löytyy kuunteluraportteja Ruotsista, Norjasta, Suomesta, Tanskasta, Englannista, Saksasta, Yhdysvalloista, Japanista, Malesiasta, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta Seelannista. Uusia raportteja tulee jatkuvasti keskimäärin kahden kappaleen kuukausivauhtia, vaikka yrmeät härmäläiset ovatkin vaatimattomina tyytyneet kolmen raportin kokonaismäärään sitten vuoden 1966. Raportoijilla on ilmeisesti ollut hyvässä muistissa paikallisindonesialaisten muinaiset olemattomat vastaushalut, joten vääriä raportteja ei kukaan ole vaivautunut lähettämään. Ainakin siis toistaiseksi on verifiointikirjeiden allekirjoittaja Programme Director Sjarif Sjekoer saanut olla tyytyväinen DX-kuun telijoihin. Toivottavasti kukaan ei ryhdy ”parantamaan” suomalaisten pientä määrällistä osuutta raporteista huonontamalla laatua indonesialaiseen hyväntahtoisuuteen luottaen.
Lehdessämme on ajoittain käsitelty myös eri asemille parhaiten soveltuvan raportin muotoa ja ohjelman yksityiskohtia. RRI Pakanbarulla ei ainakaan ole vaikeuksia joidenkin yksityiskohtien tarkastamisessa, sillä kuuluttajat pitävät tarkasti huolta ohjelmalokin yksityiskohtaisesta täytöstä. Vaikka asema onkin valtion omistama, ei kansainvälisiä vastauskuponkejakaan ylenkatsota. Pakanbarun postitoimisto kyllä kelpuuttaa IRC:t, joskin Suomeen menevästä lentopostikirjeestä joutuu pulittamaan vielä 20 rupiaa yhden IRC:n lisäksi.
Raporttien tarkastamista helpottaa myös se, että ohjelmat ovat 90 %:sesti Pakanbarun studion omaa tuotantoa. Täten Djakartan keskusradioaseman osuudeksi ei jää paljoakaan muutaman päivittäisen uutislähetyksen lisäksi. Kieltä taitamatonkin saattaa panna tämän merkille ainakin puheohjelmien suhteellisen runsaasta paikallisesta nimistöstä. Studio Pakanbarun lähetysajat ovat arkisin 23.30 – 02.00 ja 10.00 – 16.00 GMT sekä sunnuntaisin ja pyhinä 00.00 – 05.10 ja 10.00 – 16.00 GMT.
Näiden ohjelmien eetteriin saattamisessa on mukana 39 henkilöä, joista 14 hoitaa varsinaisen ohjelmien teon, 14 huolehtii tekniikasta ja 11 henkilöä hallinnollisista tehtävistä. Koko studion päänä on Robinson Hutapea, jota kutsutaan ”aina hymyileväksi päälliköksi”. Ylläolevassa kuvassa hän on kyllä harvinaisen totinen Aseman radioääniä ovat mm. päätoimittaja Marlis Ramali, toimittaja Endang Zakaria ja kuuluttajat Ibrahim Rasjad ja K. Nazri. Huolimatta pitkien perinteiden puuttumisesta – asema on perustettu 1958 ja on siis kerhomme ikätoveri – ovat ohjelmat aseman oman kehun mukaan suosittuja 1,3 miljoonaisen paikallisen kuuntelualueen väestön keskuudessa. Suhteellisen väljän asumistyylin vuoksi ei esim. edellisellä sivulla oleva näkymä studiorakennuksesta tuo mieleen kaupunkia sellaisena kuin me ehkä olemme vilkkaan vientituotteista elävän maakunnan keskuksen kuvitelleet olevan. Silti tämä Riaun provinssin pääkaupunki 125 tuhansine asukkaineen ylpeilee monilla yliopistoillaan ja akatemioillaan, joista ainakin kaksi on nimetty islamin mukaan; onhan suurin osa väestöstä muhamettilaisia. Tämä ei kuitenkaan näy asemien ohjelmistossa läheskään niin selvästi kuin arabimaissa. Ei kuitenkaan pidä olla uskomatta korviaan, vaikka joskus kuuleekin indonesialaiselta asemalta arabialaistyyppista joi’untaa saarille luonteenomaisen ”havaijilaismusiikin” ohella. Ramadan ei myöskään tiettävästi vaikuta RRI:n paikallisstudioiden lähetysaikoihin. Tämän voi tietenkin itse kukin varmistaa seuraavan Ramadanin alkaessa 17.11.