Vaelluskertomuksia  |
Hei kuule, mitä se
sellainen vaeltaminen oikein on? Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin vaeltaminen: kaikkihan osaavat kävellä ja useimmat ajaa pyörällä. Sen lisäksi täytyisi osata auttavasti suunnistaa, tehdä ruokaa mukana kuljetettavista raaka-aineista sekä pystyä yöpymään esimerkiksi teltassa tai autiotuvassa. Vaelluksen voi tehdä kävellen tai vaikkapa pyörällä. Pyöräreissut ovat siinä mielessä mukavia, että tavarat eivät paina hartioita ja tarvikkeita saa yleensä hankittua lisää matkan varrelta paljon helpommin kuin patikkareissuilla. Vaelluksen pituus voi olla pari päivää tai pari viikkoa tai enemmän. Aina on kuitenkin syytä suunnitella reissu riittävän huolellisesti ja ottaa omat voimavarat realisisesti huomioon. Päivämatkojen pituudet on syytä mitoittaa sellaisiksi, että ne jaksaa hyvin kulkea. Varsinkin silloin kun yöpyy teltassa, voi päivän matkan päättää lähes koska tahansa fiiliksen mukaan. Mukaan otettavien tavaroiden määrä on hyvä rajoittaa mahdollisimman pieneksi: ei mitään liikaa, mutta kuitenkin kaikki tarvittava mukana. Jonkinlaista osviittaa voi saada vasemmanpuoleisessa palstassa olevasta Askeettisen vaeltajan varustelistasta. Vaativat vaellukset, kuten usein talvisaikaan, on syytä suunnitella erityisen huolellisesti ja niihin on valmistauduttava kunnolla. Silloin myös varusteilla on merkitystä; normaaleilla reissuilla keväästä syksyyn on melko pitkälti samantekevää, mitä on päällä, jaloissa ja rinkassa. Oheisten linkkien takaa löytyy taustatietoutta ja kertomuksia siitä, mitä joillakin vaelluksilla on aikanaan tapahtunut. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, minne on menty tai mitä tehty. Vaelluksen onnistumiselle on tärkeintä, mitä on pään sisällä, ja ainoa matka, millä loppujen lopuksi on merkitystä, on korvien välinen. |
Muita sivuja
|