Hotellilta ajoimme kymmenkunta kilometriä bussilla ja lähdimme sitten jalan kohti etelää ylös vuorille. Tie oli mäkistä ja tasapintaista, mikä rasitti jalkoja, mutta komeat maisemat piristivät mieltä.

Eräässä tienmutkassa sojotti tykki. Sitä kuulemma käytetään talvella uhkaavien lumivyöryjen laukaisemiseen.

Tien vierellä oli utelias vasikka rapsutettavana.

Muutaman kilometrin jälkeen siirryimme polulle, ja kun lopulta sekin loppui, läksimme ylittämään kuivan joen pohjakivikkoa. Taustalla pilkistelee Elbrus.

Osa retkeläisistä jäi ottamaan aurinkoa muiden jatkaessa joen yläjuoksulle.

Kostea jalka on suruvaipan mieleen.

Retkeilijöitä ruskan keskellä Kaukasuksella

Tarkkana, etteivät kengät kastu!

Ylös, kohti aurinkoa

Komeita maisemia. Taustalla keskellä oleva huippu on Džantugan.

Tauko mahtavissa maisemissa

Jäätikön sulamisvesilammikko houkutteli miltei uimaan.

Opas ei loppujen lopuksi löytänytkään etsimäänsä polkua. Sen sijaan kiipesimme penkkaa ylös joenuomaa seurailevalle kärrytielle, jota pitkin palasimme muun ryhmän luo.

Džantugan poseerasi paluumatkallakin.

Vasemmanpuoleinen lumihuippu on luultavasti Trapezia.