Liikenneruuhkia Kislovodskin ja Naltshikin välisellä valtatiellä
Paikallinen lihakauppa. Hyvää ruokahalua!
Terskol
Majoituimme Hotelli Itkoliin Terskolin kylän lähelle. Terskol on viimeinen paikka, jonne pääsee tavallisella linja-autolla.
Baksanin vedet virtaavat vilkkaasti hotellimme lähistöllä.
Ensimmäinen pitkä retki oli muutaman kilometrin patikkamatka laaksossa Terskolista pohjoiseen.
Tien alkupää oli aika kosteaa, mutta juuri sopivaa "liejunherralle, jolla on mahanalus rattaita täynnä".
Tauko. Vasemmalla virolaissyntyinen matkatoimiston opas ja kivellä kykkimässä paikallinen vuoristo-opas.
Jäätikön reuna pilkistää vuuorenrinteen yllä lehmän laitumen taustalla.
Vedet tippuivat jyrkänteen yli aika vaikuttavasti.
Kaikki eivät uskaltautuneet purojen yli ilman oppaan varmistusta.
Oppaan täytyi tietysti sitten näyttää, miten liukkaassa kivikossa loikitaan.
Elbrusin ylärinteet
Elbrusin ylärinteille pääsee aika helposti kahdella köysiradalla, ensin gondolissa ja loppumatkan tuolissa istuen.
Näkymä köysiradan yläasemalta (Garabashi) 3750 metrin korkeudessa. Muurinpätkä oikealla lienee viime sodan ajoilta – tai sitten se on luonnon omia aikaansaannoksia.
Euroopan korkeimman vuoren Elbrusin kaksi huippua (5621 ja 5642 m). Garabashista on huipulle linnuntietä vain n. 5 km. Hyvällä säällä Elbrusin huipulle voi patikoida, joskin ohut ilma ja kylmyys tekevät matkasta raskaan.
Lunta Garabashin länsipuolella
Ylhäällä on kilometrien pituisia rinteitä, joilla urheilijat voivat harjoitella lähes ympäri vuoden. Laskettelijoiden edessä näkyy hiihtohissi: ylös haluava tarttuu liikkuvaan vaijeriin lovetulla palikalla. Kyyti on vauhdikasta – eikä ehkä aivan vaaratonta.
Tällainen aurinkosuoja taitaa jo olla liioittelua
Välillä joku huuteli kaiuttimen avulla turisteja siirtymään pois alas kiitävien laskettelijoiden tieltä. Ei kai kuuluttaja meitä tarkoittanut?
Voltit hyppyrin nokalta olivat näyttävän näköisiä. Ainakin yksi suomalaiskatsoja poltti nahkansa petollisessa vuoristoauringossa.
Adyl su -joen laakso
Alkuperäisen matkaohjelman mukaan meidän olisi pitänyt käydä Irik-Chatin solassa, mutta retki vaihtui lyhyempään Adyl su -joen polkuun.Alkumatkan kuljimme autolla Elbrusin kylän tienoille.
Täältä lähdimme jalan kohti etelää ylös vuorille. Tie oli mäkistä, mutta tasapintaista, mikä rasitti jalkoja. Komeat maisemat piristivät mieltä.
Eräässä tienmutkassa oli tällainen tykki. Sitä kuulemma käytetään talvella uhkaavien lumivyöryjen laukaisemiseen.
Muutaman kilometrin jälkeen siirryimme polulle, ja kun lopulta sekin loppui, läksimme ylittämään kuivan joen pohjakivikkoa.
Osa retkeläisistä jäi ottamaan aurinkoa muiden jatkaessa joen yläjuoksulle.
Jalan kosteus on perhoselle mieleen.
Nyt tarkkana, etteivät kengät kastu.
Jäästä sulanut vesi ei tunnu yhtään kylmältä suomalaiseen jalkaan, eihän?
Opas ei sitten loppujen lopuksi löytänytkään reittiä jonnekin, minne olimme matkalla. Niinpä kiipesimme joen penkkaa ylös joenvieruspolulle ja paluureitille.
Maisemat olivat kuitenkin vaivan arvoiset.
Terskolin lähivuoria
Hotellin viereinen Terskol-vuori tarjosi joskus iltaisin huimia sumu- ja auringonlaskunnäkymiä.
Vuorenrinteellä hotellin yläpuolella oli jänniä heinäkasoja, kuin maahisten asuntoja.
Näin heinät siirtyivät paikasta toiseen.
Pidempää kuljetusta varten käytettiin hevosen voimia.
Lammaslaumat ja aitaan tarttuneet lampaanvillat osoittivat, että lammas on tärkeä kotieläin Baksanin laaksossa.
Kerran tapasimme iltahämärissä hotellin lähellä kabardinolaisen paimenenkin pitkine sauvoineen. Matkatoimiston toinen opas tulkkaa keskustelua.
Kävimme katsomassa myös Terskolin länsipuolista Azaun jäätikköä.
Alempana oli lehtimetsää hienossa syyspuvussaan.
Jäätikön sulamisvesistä muodostunut järvi Tšegetin rinteeltä nähtynä