Fillarit näyttävät nykyisin olevan kovin suosittuja varsinkin kaupungeissa, mihin ne eivät oikeastaan luontevasti sovi. Harvalle silti tulee mieleen lomaa suunnitellessa polkupyörämatka Suomen halki niin, että mukana on kaikki viikon-parin aikana elämiseen tarvittava. Heinä-elokuun vaihteessa 2001 otin selvää, miten Kuusamon keskustan pääsee kiertämään itäpuolelta vanhalla retkipyörällä omin eväin. Tässä on havaintoja ja ajatuksia matkan varrelta: |
1. päivä:
Helsinki – Kemijärvi – Kuusamo
115 km
Klo-klonk klo-klonk klo-klonk ... Rautatien kiskot kolkkasivat kuin muinaisessa nuoruudessa ja käsikäyttöiset asetinlaitteet sojottivat asemilla 50-luvun muistoina. Rovaniemi oli jäänyt taakse ja juna kolkutteli rauhallista vauhtia kohti Kemijärveä.
Tunnelmaan tuli hienoinen kansankomedian viritys, kun käytävältä alkoi kuulua koputusta. Klonk klonk klonk. Kop kop kop. KLONK KLONK KLONK!! Poliisi siellä kolkutteli naapurihytin ovea. Tilanne ei kuitenkaan ollut aivan sitä miltä se näytti: virkapuvussa liikkuva matkustaja oli vain unohtanut avainkorttinsa sisälle ja yritti saada kanssamatkustajansa hereille. Illalla hytistä oli kuulunut Lapin yöjunalle tyypillistä syvällistä keskustelua, mikä ilmeisesti edesauttoi hyviä unenlahjoja. Lopulta herätyskierroksella oleva junailija päästi miehen pulasta.
Piilokuva: kuumailmapallo Hämeenlinnassa
Vieläkin oli aika lämmin, vaikka hytti oli jo jäähtynyt edellisen illan yli 30-asteisista lukemista. Helsingissä ja Tampereella olin katsellut ihmeissäni junaan tulijoiden pitkähihaisia ja -lahkeisia varusteita. Kai heillekin oli totuus valjennut viimeistään nihkeän yön aikana.
Rovaniemellä suurin osa matkustajista siirtyi linja- ja henkilöautoihin, mutta bongasin sentään yhden pariskunnan, joka asemalaiturilla kiinnitteli laukkuja hybridipyöriinsä.
Jossakin Vikan ja Misin asemien tienoilla tarkistin, että fillarin matkatavarakuitti on varmasti tallella. Ei helvetti, ei koko lompakkoakaan! Eihän täältä pääse edes ihmisten ilmoille rahattomana. Puhelin ja kamera ovat sentään tallella. – Lopulta lompakko löytyi laukun sivutaskusta.
Kemijärvellä ei ollut vaikea löytää junan mukana tulleista polkupyöristä omaani. Se oli ainoa: kolmivaihteinen 30-vuotias Crescent. Raskautin pyörää kahdella laukkuparilla: toisissa laukuissa teltta, makuupussi ja varavaatteet, toisissa kahden viikon retkimuonat, keitin, kartat ja monenlaiset pikkutarvikkeet. Hyppäsin vielä itse satulaan ja suuntasin kevyen liikenteen väylälle.
Tarkoituksenani oli ehtiä samana päivänä Kuusamoon, enkä ollut kovin innostunut Kemijärvi cityssä kiertelystä. Mutta koska olin erehtynyt kevyen liikenteen väylän vietäväksi, se vei minut tuota pikaa keskustaan pois Kuusamon-tieltä. Tein välttämättömyydestä hyveen ja hankin muutaman pakollisen postikortin. Etsin kahvilan, jonne menin aamukahville ja kortteja kirjoittelemaan.
Sitten se alkoi. Istuin kivikovalle, mutta käytössä mukavalle nahkasatulalle ja aloin polkea viitostietä. Pian pääsin sopivaan rytmiin ja kaikki tuntui olevan kohdallaan. Aurinko paistoi eikä vastatuuli haitannut. Itikoita oli vain nimeksi. Tien pientareetkin olivat ruhtinaallisen leveät Isokylään saakka. Pienen alkukankeuden jälkeen olo tuntui tosi hyvältä.
Sallan tienhaaran jälkeen näin tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: munkkikahvit kympillä. Kioskin isäntä jutteli niitä näitä ja arveli, että pyöräilijän kannalta bensa saisi hyvin maksaa vaikka kahdeksan markkaa litra. Niin varmaan.
Kun päivän urakasta oli noin neljännes takana, ajo alkoi tuntua raskaalta pienestä myötätuulesta huolimatta. Juomavettäkin kului. Mooseksen kurussa pidin taukoa ja kiipesin kuvaamaan vienosti lorisevaa puroa. Takaisin tullessa kolautin polveni metallikaiteeseen, minkä ansiosta toista polvea jomotti lopun päivää.
Napapiirillä Huldan Pirtin pihalla komeili lähes kymmenmetrinen lumiukko keskellä heinäkuista hellepäivää. Ukon hyvään kuntoon vaikutti varmaan se, että rakennusaineena oli lumen sijasta valkoinen muovikalvo. Täällä on myös internet-kahvila. Todella upeaa: "Meilailen täältä napapiiriltä ... "
Viipuksen rantaa
Iltapäivän lopulla opasteet houkuttelivat minua Pohjois-Kuusamon Juumaan ja Oulankaan. Vaan mitä minä Juumasta ja Oulangasta, kun olin matkalla etelään.
Virkkulan tienhaarasta läksi edelläni tauolta kahden hengen pyöräporukka. Hekin ajoivat läheiselle Viipuksen leirintäalueelle. Kioskilla mies kertoi äskettäin tulleensa 4 viikon ja 4000 km:n fillarimatkalta Lapista ja Norjan tuntureilta. Vaikuttavaa. Päivän polkemisesta oli omaan matkamittariini kertynyt 108 km.
Olin polkenut ensimmäisen päivän shortseissa ja vilvoittavasta tuulesta huolimatta oli aurinko polttanut reidet. Ja kioskillahan ei tietystikään ollut aurinkoöljyä. Hyttyskarkotteita olisi kyllä ollut vaikka kuinka paljon tänä harvinaisen hyttysettömänä kesänä.