Heräsin seitsemältä, söin jotakin aamupalaa, pakkasin pyörän menokuntoon ja jatkoin matkaa hieman kahdeksan jälkeen. 

Virkkulan tie on päällystetty, mutta aika pian nousut alkoivat ottaa lujille. Kolmivaihteisessani eivät riitä välitykset (tai reisissä puhti, miten vain), joten heti alkuun Konttaisen luona oli pari ylämäkeä käveltävä. Aika pian maasto onneksi tasoittui. Virkkulassa näkyi olevan lähinnä loma-asutusta, mutta myös maataloutta.

Jyrkänkoskelta suuntasin kohti Määttälänvaaraa. Alkoi sadeskella, ja sateita riitti suurimmaksi osaksi päivää. Pitkiä ylämäkiä puhkuessani näin jossakin vastaantulevassa autossa empaattisia ilmeitä. Sateessa ylämäkeen polkeminen ei kuitenkaan ole mitenkään epämiellyttävää. Kiire ja kylmä ilma ovat asia erikseen. Toisaalta verkkainen meno ei tunnu yksitoikkoiselta. Jos muuta liikennettä ei ole eikä maisemissa ole mitään merkillistä, pyöräily antaa oivan tilaisuuden kehitellä omia ajatuksia. Pyörällä ajo on tylsää vain, jos pää on tyhjä.

Kiitämäjärven itäpäässä kurvasin oikealle kohti Kivirantaa. Vartiotorni ja tien laitaan pysäköity rajavartiolaitoksen auto vihjasivat EU:n itärajan läheisyydestä. Täällä ei kuitenkaan ole enää mitään sellaista "pysähtyminen ja valokuvaus kielletty" -kyltein tehostettua dramatiikkaa kuin ennen vanhaan kuutostiellä Parikkalan luona.

Nevalanvaarassa ohikulkija - lomailija hänkin - tuli taukoa pitäessäni kyselemään matkan suuntaa ja pituutta. 

Kärpänkylään päättyi yleinen tie. Näköjään Kärpän kartano - päältä katsoen aivan hyvä yöpymispaikka - onkin täällä eli aivan toisessa paikassa kuin tuoreessa GT-kartassa.