Kuhmon raja: poikittaisputkista tehty silta tärisyttäisi varomattomalta paikatkin hampaista. Sillan ylitse pääsee pyörällä, mutta peurojen ja porojen vaelluksia se ja peura-aita hillitsevät. 

Jälleen sadekuuroja ja kovaa vastatuulta. Lentiirajärven rannan pysähdyspaikalla on jopa pöytä ja penkit, ensimmäiset Kemijärveltä lähdön jälkeen näkemäni.

Hieman ennen Lentiiraa oli tien varrella ilmoituksia myytävistä rantatonteista. Todella upea paikka, mutta ...

Kävin Lentiirassa hankkimassa iltajuomisia. Piiraisen Kallen kaupassa näytti olevan lähes mitä vain pienistä tiloista huolimatta.

Kuhmossa oli kamarimusiikki juuri loppunut ja kirkkopäivät alkamassa parin päivän perästä. Tönölässä – vai mikä Kalevala-leirintä se nykyisin onkaan – alkoivat mökit olla varattuja ja portilla jonotti autoletka. Jonon vieressä käveli nuori mies kännyköineen edes takaisin mitään ympäristöstään näkemättä, mitään kuulematta. Ollessani muutaman metrin päässä hän astui suoraan pyörän ajolinjalle, mutta hätäjarrutus ja nopea väistö estivät törmäyksen. Kehotin kaveria hieman katsomaan, missä kävelee. Hän taas lapsen logiikalla antoi ymmärtää, että pyörällä ei saisi ajaa ajoradalla, missä hän seisoi. Kymmenien kilometrien vastatuuleen polkeminen tuotti suustani hyvin epäkohteliaan vastauksen. 

Tönölässä kaikki oli ennalleen, jopa ne vanhat pikkumökit, joissa lomailin vaimon kanssa 80-luvulla. Iltaan mennessä oli leirintäalueelle kohonnut peräti neljä telttaa: yksi henkilöauton, yksi moottoripyörän ja yksi polkupyörän viereen. Neljännen vieressä ei kulkuvälinettä näkynyt. Hollantilaisen motoristin kanssa vaihdoin pari sanaa järvimaiseman komeudesta. Pitkän matkan polkupyöräilijöitäkin olisin moikkaillut mielelläni, mutta eihän sellaisia näillä teillä näkynyt.