Hankin lisää pakollisia postikortteja Kuhmon kirjakaupasta. Myyjä kertoili tekevänsä iltaisin pyörälenkkejä ja päivitteli nykyisten polkupyöränsatuloiden kovuutta. Hän ei ryhtynyt väittämään vastaan kun kehuin kapean ja kovan nahkasatulan hyveitä. Ilmeisesti Kuhmossa asiakas ei ole aina väärässä.

Ilma oli viilentynyt sen verran, että kahvitauolla hankin varakäsineet Kuhmon Shellistä: tiedättehän, kolme paria kympillä. Päivän mittaan sää lämpeni ja tietysti pyöräilyhansikkaatkin löytyivät.

Parikymmentä kilometriä Kuhmon keskustasta Nurmeksen suuntaan talutti mummoutunut naisihminen pyörää ylämäkeen samaan suuntaan. Ohitse suhahtaessani suu ei sanonut mitään, ilme suunnilleen "Sus siunakkoon". 

Kuhmon ja Nurmeksen rajalla kaupungin nimi vaihtuu, mutta tien varren erämaa jatkuu samana peninkulmamäärin.

Nurmeksen jälkeen pikkuinen fillarireitin opastekilpi johdattaa etelään pyrkiviä pyöräilijöitä Vinkerrannan suuntaan, missä tie on kuin Kuusamon takamailla. Täälläkään eivät vaihteiden välitykset tai reisien puhti riittäneet ylämäissä.

Yövyin metsittyneellä heinäpellolla kukkien keskellä. Lähellä heinikossa oli pienen peuran tai hirven makauksen näköinen painauma. Sorry, nyt tämä paikka oli minun reviiriäni.