Pentti Stenman:
Pyörällä puolen Suomen halki 9

 
9. päivä
Kontiolahti – Heinävesi

Puntarikosken tie on lännen suuntaan Joensuun ohitse aikovalle pyöräilijälle paljon miellyttävämpi kuin Käpykankaan kautta vievä reitti, sillä liikennettä on täällä aika vähän.

Höytiäisen kanavan suuntaisen Puntarikoskentien liittymässä on pakollinen pysähtyminen. Jarruttaessani ennen risteystä ohitse suhahti pieni punainen auto, joka viuhahti toista tietä lähestyvän auton nokan editse tuskin jarruvaloja vilauttaen. No, sellaisia me autoilijat joskus olemme.

Onttolan tien liittymässä on suuri Citymarket, mutta ei minkäänlaista kevyelle liikenteelle viitoitettua väylää Ylämyllyn suuntaan. Joensuu-Kuopio-maantie näyttää alkupäästään moottoritieltä, joten jonkun byrokraatin mielestä on ollut asianmukaista sulkea se pyöräilijöiltä. Kartalla näkyy pikku tie, joka saattaisi johtaa Ylämyllylle Onttolan ja lentoaseman kautta. Sitäkin kautta yrittäessäni huomasin taas olevani "jalankulku ja pyöräily kielletty" -liikennemerkin edessä. Ei auttanut muu kuin lähteä ihmisten ilmoille maantien kolmimetristä, hyväpintaista piennarta pitkin. Epäilin piruuttani, että Joensuun nuoriso-ongelmatkin ovat perimmiltään juontuneet länteen pyrkineiden pyöräilijöiden turhautumisesta.

  No, uudempien ja tarkempien karttojen jälkiviisaus kertoo, että olisi pitänyt ajaa maantien ylitse Marjalantielle ja sitä kautta Ylämyllylle. Silti opasteiden puute osoittaa, miten kevyeen liikenteeseen käytännössä suhtaudutaan.


Riihilampi Liperissä

Liperin satamaa, rantamakasiini oikealla

Keluvene ja lautta Onkisalmella
70-luvun pyöräretkestä mieleen jäänyttä Liperin matkahuoltoa ja sen kahvilaa ei enää osunut silmiin. Päiväkahvipaikaksi vaihtui nyt Liperin sataman rantamakasiini. Siellä ilman pakkauksia liikkuva  tekstiilipyöräilijä uhosi kassalle lenkkinsä pituutta, taisi olla peräti useita kymmeniä kilometrejä.

Onkisalmen rannassa jonkin matkan päässä Liperistä odotti tukkilautta hinaajaa. Tukkikuormat on tuotu tänne autolla ja kipattu rannassa veteen. Puutavaran uitto taitaa nykyisin olla vielä harvinaisempaa kuin pitkän matkan pyörävaellus.

Puolipilvinen sää oli sellainen, että mikä tahansa maisema olisi näyttänyt hyvältä. Sirkat sirittivät helteessä raivokkaasti. Poljin polveilevaa, hyväpintaista tietä ja väistelin siellä täällä lojuvia tukkikuormista pudonneita kuorenkappaleita. Pohjoisen sateisilla teillä ne olivat näyttäneet kuolleilta pikkueläimiltä.  Sapun ja Kerman välillä tie menee melkoisten kukkuloiden yli, joiden alamäet nostivat nopeudeksi lähes 50 km/h. 

Jatkoin matkaa Heinäveden jälkeen vielä muutaman kilometrin Joensuu-Varkaus -tietä. Jonkin ravitsemusliikkeen yhteydessä oleva telttailualue tuntui turhan levottomalta. joten leiriydyin taas metsään.