Pentti Stenman

Kumpparijäärät Koilliskairassa 2

Kapea niemi laavun kohdalla		 6.9.2002

Heräsin aamulla kuuden-seitsemän maissa ja järjestin laavulla itselleni aamupalaksi lämmintä mustikkasoppaa ja näkkäriä. Toinen telttakunta nousi aikanaan ja kokosi kamppeensa aamumurkinan jälkeen. Ja sitten: matka jatkuu, sanoi entinen urkumaakari. Tai oikeastaan ei tainnut sanoa. 

Taivaalta tihkui edelleenkin vettä, joten nyt olivat sadevarusteet paikallaan. Erkillä ja Murrilla oli sadetakki ja sadelahkeet sekä rinkan päällä sadesuoja. Minä heitin niskaani hiostamattoman sadeviitan, joka piti kuivana sekä minut että rinkan. Jaloissa oli tietysti kaikilla kumpparit.

Alempi Kiertämäjärvi vaihtui pian Kiertämäojaksi. Tämä onkin melkoinen oja, sillä leveyttä sillä on kapeimmillaankin kymmenisen metriä. Siitä ei noin vain ylitse harpata, vaan se on kierrettävä. Polku kaartelee pitkät pätkät soilla ja tulipaikkoja on enää harvassa. Välillä sade hieman hellitti ja kaukana pilkisti jonkin tunturin huippu pilvien yläpuolelta.

Vaeltaminen sateisilla soilla ei tuntunut enää mukavalta, ja toinen telttakunta päätyi sitten yöksi Ylemmän Kiertämäjärven autiotuvalle. Jatkoin tästä vielä itään rajavyöhykkeen tielle ja edelleen etelään kohti Harrijärveä. Kilometrin verran ennen määränpäätä jalat ilmoittivat kävelleensä tarpeeksi tälle päivälle, joten käännyin joen varteen katselemaan sopivaa teltanpaikkaa. 

Istuskelin joen rannalla, kun luokseni tuli tien suunnasta terhakas karhukoira kaulassaan sähköpanta antenneineen. Emme ehtineet juurikaan tehdä tuttavuutta, kun tiellä näkyi pyöräilijä rinkkoineen. Pari tieltä kuuluvaa naksausta sai koiran kiiruhtamaan isäntänsä luo.
Aikani katseltuani löysin teltalle paikan. Ennen kuin teltta oli pystyssä, minua tuli katsomaan toinen karhukoira. Tällä kertaa ihmistä ei näkynyt ja koirakin häipyi pian uteliaisuutensa tyydytettyään. Onpa trafiikkia.

Iltapalaksi kiehautin täyden pussillisen BlåBandin mössöä. Edellisenä päivänä ja aamulla olin syönyt aika niukasti, minkä takia patikointi ei tänään ollut oikein sujunut. Moottori ei toimi ilman polttoainetta.

Illan hämärtyessä seutu rauhoittui. Joen rannalla oli hiljaista, mitä nyt välillä sade ropisi teltan kattoon. Kun sade taukosi hetkeksi, peilityyntä vedenpintaa kirjoivat vain puista tippuvien pisaroiden renkaat.

Seuraava sivu Vaellusten pääsivu Kotisivu