| Pentti Stenman |
Kumpparijäärät
Koilliskairassa 3
|
Rajan reunan valtatietä |
7.9.2002
Nukuin yön mainiosti ja heräsin
joskus kahdeksan kieppeillä. Sade oli jatkunut lähes tauotta
yli yön. Söin jälleen vatsani täyteen retkipöperöä.
Näin metsässä se maistuu, vaikka kotioloissa kokeillessa tuskin
menee kurkusta alas.
Tielle päästyäni
laskin hiekassa peräti neljät fillarinjäljet. Kaksipyöräisellä
pääsee rajavyöhykkeen reunaa joutuisasti Anteriin ja sieltä
vanhaa tukkitietä Anterinmukan kautta Hammaskuruun ja pidemmällekin.
Enpä taida kuitenkaan kovin pian kokeilla. Minusta polkupyörä
on ennen kaikkea maantietä, ei niinkään polkuja eikä
katuja varten.
|
Mönkijän tuhoamaa
polkua |
Palailin
takaisin eilisiä jälkiäni. Ylilompolon ja Kiertämäjärven
välillä päivittelin jälleen mönkijän karmeita
jälkiä entisellä polulla poroaidan lähellä. Kun
yksi jotos on sotkettu liejuksi, on vierestä valittu toinen reitti,
ja sitten taas uusi. Ammatikseen liikkuvat ovat muutamassa vuodessa tärvelleet
polunpätkän, joka on kestänyt jalan kulkijoita vuosikymmeniä
tai -satoja.
Vastaan tuli kolmen varttuneen
naisvaeltajan ryhmä, joka oli ollut yötä autiotuvassa. Sinne
oli kuulemma jäänyt vielä yksi pariskunta, joka odotteli
takaisin yhtä porukan jäsentä eli minua.
|
Kulkijan käskyt
kämpän ovessa |
Olin
autiotuvalla hieman ennen puoltapäivää. Viime yönä
kämpässä yöpyneet olivat tienneet kertoa, että
Kiertämäjärven maastossa oli toissapäivänä
ammuttu karhu. Metsästäjät ja karhukoirat eivät siis
ole turhan takia liikkeellä. Silti täällä on varmasti
monin verroin turvallisempaa kuin vaikkapa Kaisaniemen puistossa.
Paikalla oli kolmaskin vaeltaja,
joka oli tullut yötä myöten kaverin autossa aamulla Raja-Jooseppiin
ja sieltä patikoinut aamupäivän kuluessa pitkälti toistakymmentä
kilometriä tänne. Nyt hän tauon jälkeen lähti
joutuisin askelin kohti Anteria. Aikamoinen kävelijä.
Paluumatka Erkin ja Murrin kanssa
alkoi aurinkoisessa säässä. Polkukin oli selvästi lyhentynyt
eilisestä. Muutamassa tunnissa olimme jälleen Alemmalla Kiertämäjärvellä,
jossa nyt katselimme tarkemmin raunioituneen majan jäänteitä.
Vielä 1980-luvun maantiekartan mukaan tässä oli kammi, mutta
katon romahtaminen on sittemmin tehnyt siitä käyttökelvottoman.
Rannan vene on vielä huonommassa kunnossa. Maja on kömpelösti
tehty, ehkä 1930-luvulla, ehkä aikaisemmin, ehkä erätukikohdaksi,
ehkä asunnoksi. Ken tietää?
|
|

Vene sulautumassa takaisin luontoon | Ja tässä tietoa:
"Helmenkalastajan ja erämiehen, Huhti-Heikin
rakentama puolikammi Ala-Kiertämäjärvellä on niinikään raunioitunut
asuinkelvottomaksi. Hyvässä kunnossa ja entisöityinä kylläkin on hänen kämppänsä
Lutolla Raja-Joosepin eli Josef Sallilan asuinkentässä." http://www.saariselka.net/syksy03/jutut/kkaira.html (Martti Peltomaa) |
|
|
|
Illan tullen alkoi taas sataa.
Viimeisen yön vietimme vajaat kaksi kilometriä ennen Luttojokea
tulentekopaikan lähettyvillä. Erkin Helsport-teltasta katkesi kaari pystytettäessä,
mutta onneksi oli mukana korjausvaraosa sekä Leatherman-työkalu.
Löysin taas mättäiden välistä itselleni hyvän
makuusijan, mutta kun teltta oli pystyssä, huomasin valitsemani painanteen
jääneen aivan teltan seinän viereen. Nukkuminen ei sujunut
kovin hyvin, mutta en viitsinyt ruveta telttaakaan siirtämään
– vaikka vaiva olisi ollut aika pieni.
8.9.2002
Heräsimme aikaisin ja läksimme
liikkeelle yhdeksän maissa. Raja-Joosepissa olimme kymmeneltä.
Autoja oli tullut parkkipaikalle vielä pari lisää.
Olo oli virkku, joten ajoin takaisin
pääkaupunkiseudulle yhtä soittoa suorinta tietä Rovaniemen,
Oulun ja Jyväskylän kautta (n. 1170 km). Erkki ja Murri olivat
perillä hieman ennen puoltayötä, minä jatkoin kotia kohti
lähes läpinäkymättömässä keskiyön
sumussa.
|