Mitä se sellainen vaeltaminen on?

Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin vaeltaminen: kaikkihan osaavat kävellä ja useimmat ajaa pyörällä. Mutta toisaalta mikään ei ole niin tylsää kuin se, että todellisuus paljastuukin aivan toiseksi kuin mitä oli etukäteen kuvitellut. 

Vaellus kannattaa tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu mukavalta. Vaellus voi olla kävelyretki tai vaikkapa pyörävaellus. Lyhyistä reissuista käytetään joskus retki-sanaa, mutta tämä ei ole mikään sääntö. Varsinaisen vaelluksen pituus voi olla pari päivää tai pari viikkoa tai enemmän.

Päivämatkojen pituudet on syytä mitoittaa sellaisiksi, että ne jaksaa hyvin kulkea. Mukaan otettavien tavaroiden määrä on hyvä rajoittaa mahdollisimman pieneksi: ei mitään liikaa, mutta kuitenkin kaikki tarvittava mukana. Jotta tämä onnistuisi, kannattaa retki suunnitella riittävän huolellisesti ja ottaa omat rajoitteet realistisesti huomioon. Lisäksi, jos on valmistautunut yöpymään teltassa, voi päivän matkan päättää lähes koska tahansa fiiliksen mukaan. 

Pyöräreissut ovat siinä mielessä mukavia, että tavarat eivät paina hartioita ja tarvikkeita saa yleensä hankittua lisää matkan varrelta paljon helpommin kuin patikkareissuilla. 

Vaativat vaellukset, kuten esimerkiksi usein talvisaikaan, on syytä suunnitella erityisen huolellisesti ja niihin on valmistauduttava kunnolla. Silloin myös varusteilla on merkitystä; normaaleilla reissuilla keväästä syksyyn on aika samantekevää, mitä on päällä, jaloissa ja rinkassa.

Näillä sivuilla on kertomuksia siitä, mitä joillakin vaelluksilla on aikanaan tapahtunut. Tärkeää ei kuitenkaan ole se, minne on menty tai mitä tehty. Vaelluksen onnistumiselle on  tärkeintä, mitä on päässä, ja ainoa matka, millä loppujen lopuksi on merkitystä, on korvien välinen. 

Mielenkiintoista virtuaalivaellusta!