Ensimmäiset sata vuotta

30.08.2014

Kannessa on tuntemattoman tekijän valokuva n. vuodelta 1910.  Pettävän yksinkertainen kuva kertoo paljon huoneesta ja sen asukkaasta.

John Szarkowski: The Photographer’s Eye (1966, 2007)

Tämä New Yorkin MoMAn valokuvaosaston johtajan kirja pyrkii valokuvan ytimeen: miltä valokuvat näyttävät ja miksi ne näyttävät siltä kuin ne näyttävät. Se käsittelee valokuvaamisen tyylejä ja traditioita, jotka yhä näkyvät valokuvaajien töissä.

Valokuvan keksiminen loi uudentyyppisen tavan luoda kuvia; keskeistä uuden luomisessa ei ollut asioiden yhdistely vaan valinta.

Vaikka valokuvan sommittelu yleensä noudattaa maalaustaiteen vakiintuneita periaatteita, sen valmistamistapa on täysin toinen. Valokuvia ei tehdä samalla tavoin kuin maalauksia, valokuva otetaan. Kirjan ilmestymisen aikaan valokuvaaja ei voinut helposti oman mielensä mukaan maalarin tavoin esimerkiksi lisätä tai poistaa otokseensa jotakin elementtiä sommittelua täydentämään.

Szarkowskin 1966 julkaistu  johdatus valokuvataiteeseen pohjautuu New Yorkin Modernin taiteen museossa 1964 olleeseen näyttelyyn. Kirjassa tunnustettujen mestareiden teokset käyvät vuoropuhelua tuntemattomiksi jääneiden kuvaajien otoksien kanssa ja on helppo havaita, että niillä ei välttämättä ole suurta eroa.

Kirja esittelee historiallisia kuvia, mutta se ei ole mikään valokuvauksen historia. Valokuvataiteen perusteiden ymmärtämiselle ei ole merkitystä sillä, että monet kuvista olivat jo kirjan julkaisuhetkellä satavuotiaita tai vanhempia. – Kuvista ei aina voi suoraan päätellä, onko se otettu 1863 vai 1963, sillä valokuvauksen muotokieli pysyi pitkään melko muuttumattomana; valokuvauksen esikuvana oli perinteinen maalaustaide. Nykyajan valokuvia voi pitää subjektiivisempina. Valokuvaajat saattavat kuvillaan esittää mielummin omia tunteitaan, ahdistuksiaan ja pelkojaan kuin varsinaista kohdetta, mikä olisi tullut hyvin harvan ”vanhan hyvän ajan” valokuvaajan mieleen.

Kirjan muutama sata kuvaa on ryhmitelty luvuiksi viiden ominaisuuden mukaan: kohde itse, yksityiskohta, kehys, aika ja tarkkailupiste. Nämä ominaisuudet liittyvät kaikkiin kuviin, mutta joissakin kuvissa jokin ominaisuus korostuu, toisissa kuvissa jokin toinen.

Tekstiä kirjassa on aika vähän, ehkä lukijan onneksi, sillä nytkin tuntuu tekijälle pyrkimys ”sivistyneeseen” ilmaisuun olleen tärkeämpää kuin johdonmukainen ajatus ja selkeä kieli. Kuvasivut ja -aukeamat esittävät Szarkowskin ajatukset paljon paremmin kuin tekstit, jotka ovat kuin välimerkkejä kuvien rakentaman tarinan keskellä.

Tästä maineikkaasta kirjasta otettiin 2007 uusintapainos, jossa kuvat toistuvat erinomaisesti, ehkä paremmin kuin ensipainoksessa.
– Valokuvaaja ja kirjailija Michael Freeman käytti samantapaista jaottelua ja tunnusti Szarkowskin esikuvakseen antamalla kirjalleen saman nimen ”The Photographer’s Eye” (2007, suom. ”Valokuvaamisen taito”).