25.07.2016
Kesäpaikkamme oli alun perin tarkoitus lämmittää sähköllä. Alustavan tiedon mukaan paikallisen sähkölaitoksen liittymismaksu olisi 2000-luvun alkuvuosina ollut n. 3000 euroa, ei aivan ilmainen mutta siedettävä. Sähkölaitoksen johtoja pitkin tulevaa energiaa voisi hyödyntää monin tavoin ja sen käyttö olisi helppoa. Päätäkään ei tarvitsisi turhaan vaivata.
Kymmenkunta vuotta sitten, kesäpaikkaprojektin ollessa alkuvaiheessaan alkoi uutisissa kuulua kummia Fortumin silloisen toimitusjohtajan ylimitoitetuista optiopalkkioista. Nämä ja johtajan ylimielinen esiintyminen toivat mieleen ajatuksen, olisiko kesäpaikka mahdollista toteuttaa ilman oligopolis-monopolistista sähkölaitosta. Loppujen lopuksi saammekin kiittää tätä optiokohua siitä, että emme liittyneet paikallisen sähkölaitoksen verkkoon.
Ensi vaiheessa katolle nousi yksi todella hintava Ruotsin Jällivaarassa koottu aurinkopaneeli. Se ja pari vapaa-ajan akkua huolehtivat iltojen valosta, puhelimen ja läppärin latauksesta sekä DX-radiovastaanottimen sähköntarpeesta.
Seuraava etappi oli aurinkosähkön pyörittämä vesipumppu pesuhuoneesssa. Ensimmäinen versio, lähinnä vene- ja asuntovaunukäyttöön tarkoitettu halpa laite, ei kyennyt imemään vettä kaivosta, mutta kalvopumppu osoittautui riittävän tehokkaaksi – tosin myös aika äänekkääksi. Vesijohdon ulottaminen myös suihkuun ja keittiönurkkaukseen oli luonnollinen jatko. Lämmintä vettä saa kaasulämmittimestä, joskin yleensä vesi lämmitetään kattilassa kaasulevyllä.
Aurinkopaneelien hinnan pudotessa niitä ilmestyi katolle vielä pari lisää. Erilaisten huonoiksi osoittautuneiden nestekaasu- ja sähkökäyttöisten jääkaappien jälkeen päädyimme keväällä 12 voltilla toimivaan 92-litraiseen kompressorikaappiin. Ainakin toistaiseksi n. 300 watin paneelit ja n. 300 Ah:n akut ovat pitäneet kaapin kylmänä myös pilvisinä päivinä.