Eeva-Kaarina Aronen: Maria Renforsin totuus
Eeva-Kaarina Aronen (1948–2015) oli 1990–2000-luvulla Hesarin Kuukausiliitteen huippukirjoittajia. Mieleen ovat jääneet monet äijämäiset jutut mm. hirvenmetsästyksestä ja pitkästä retriitistä Lentuan saaressa varusteina kalastusvälineitä, hieman ruokaa ja riittävästi chileläistä punkkua. Lehtijuttu perhokalastuksesta nosti sadan vuoden takaa tärkeiksi hahmoiksi kajaanilaisen Herman Renforsin ja hänen sisarensa Marian, joka toi perhonsidonnan taidon Suomeen. Aronen suunnitteli Marian kirjeiden toimittamista kirjaksi joka valottaisi älykkään, naimattoman säätyläisnaisen elämää ja tunteita.
”Maria Renforsin totuus” on tavallaan tällainen kirja, sillä sen päähenkilö on kirjeistä paljastuvan kaltainen itseään tarkkaileva ja rajojaan koetteleva nainen kotioloissaan, kalastamassa ja perustamassaan valokuvausliikkeessä. Aronen oli päätynyt liittämään tosipohjaiseen aineistoon muutaman kuukauden kuvitteellisen jakson, joka vie pääosan kirjan sivuista.
Kertomuksessa Maria lähti matkaan hevosmiehen kyydissä, kun veljen liikkeeseen piti hakea turkiskuorma Kuusamosta keväällä 1892. Kuusamosta Maria sai seuraansa uhtualaisen Anton Semjonovitš Afanasjeffin ja, yllätys, yllätys, Into Kondrad Inhan, jotka olivat menossa Paanajärvelle. Afanasjeff on kuvitteellinen hahmo, mutta I. K. Inha todella käväisi Paanajärvellä 1892, tosin vasta kesällä lehtimiehen töiltä joutaessaan; varsinainen valokuvausmatka Karjalan laulumaille tapahtui pari vuotta myöhemmin. Paanajärvellä Maria tapasi vielä Jaakko Kuisman, joka oli käynyt hänen kuvaamossaan Kajaanissa ja kutsunut käymään. Reen kannoille tunki myös Marian rakkaudenkaipuu, joka kohdistui näihin kahteen mielikuvitusmieheen. Kirjan Inha hääräili aluksi täytenä tomppelina kameransa kanssa, mutta juonen traagisen käänteen myötä sai sitten toimintasankarin roolin.