"Perillä ollaan!" Oli kuin mitään matkaa ei olisi ollutkaan. Minne vain katsoi, näkyi mahtavia vuoria, jotka piirtyivät voimakkaan sinistä taivasta vasten. Mitä kauempana ne olivat, sen sinisemmiltä ne näyttivät. Ja maa oli pelkkää kiveä ja soraa. Siellä täällä jokunen kivi jossa oli outoa, koristeellista kirjoitusta.

Matkalaisia hengästytti kovasti. "Varmaan olemme korkealla Himalajan vuoristossa tai sitten maailman katolla Tiibetissä", Helmi sanoi Peuralle ja Pöllölle. Hiljaisuus oli niin täydellinen, ettei luulisi sellaista olevankaan, eikä ainuttakaan elävää olentoa ollut näkösällä. "Olenko eläinteni kanssa yksin tässä suuressa maisemassa?" 

Näin ei kuitenkaan ollut, sillä heitä lähestyi lempeästi hymyilevä Buddha. Buddha sanoi: "Tervetuloa Tiibetiin!" Helmi tervehti kohteliaasti ja oli hyvin iloinen.
 
 

Seuraava sivu