Pentti Stenman
Tämä juttu on ilmestynyt Radiomaailma-lehdessä 6–7/2011
Voisi ajatella, että nykyisenä SDR-aikana yhden tai kahden analogisen vastaanottimen ohjaus tietokoneella on niin 1900-lukua kuin vain olla voi. Tavallisen vastaanottimen tietokoneohjaus on kuitenkin kokeilemisen arvoinen vaihtoehto sellaiselle, jonka mielestä troolausretket 1000 kilometrin päähän ovat suurta hulluutta. Ilmeisesti mikään ei myöskään estä käyttämästä ominaisuuksiltaan sopivaa kontrolliohjelmaa myös troolisaaliin perkaamiseen.
Siitä lähtien kun tietokoneita on ilmestynyt kotikäyttöön, ne ovat taistelleet DX-kuuntelijoiden huomiosta. Joskus tietokoneesta on tullut ilkeä isäntä joka on potkaissut DX-kuuntelun ulos takaovesta, mutta usein myös tietokone on joutunut toimimaan DX-kuuntelun nöyränä renkinä. Jo 1980-luvulla ei tietokoneen käyttö ollut mitenkään tavatonta mm. raporttien kirjoittamisessa ja QSL-kortiston pidossa.
Joskus 1990-luvulla alkoi myös vastaanottimen tietokoneohjaus olla DX-kuuntelun todellisuutta. Pitkän aikaa tietokoneohjaus tarkoitti kuitenkin sitä, että ne asiat jotka sai normaalisti tehtyä helposti vastaanottimen nupeilla ja muilla säätimillä, tehtiin hyvin monimutkaisesti tietokoneen avulla. Niillä ei ollut edes tarkoitus millään tavalla parantaa vastaanottoa tai muuten helpottaa DX-kuuntelua. Itselläni on vieläkin Yaesun CAT-yksikkö, jolla olisi voinut ohjata FRG-8800-vastaanotinta itse kirjoitettavan Basic-ohjelman avulla. Se ei koskaan päässyt varsinaiseen DX-käyttöön, syistä jotka on helppo arvata.
Tietokoneen käytön etuja
Vastaanottimen ohjausohjelman käytön keskeinen idea on se, että kaikki DX-kuuntelun aikana tarpeelliset toimet saadaan hoidettua tietokoneella:
- vastaanottimen taajuuden, lähetelajin, kaistanleveyssuodinten ym. ohjaus
- asematietokantojen seuraaminen kulloinkin kuunneltavalla taajuudella
- lisätietojen etsiminen internetistä
- tarvittaessa yhteydenpito muiden kuuntelijoiden kanssa
- kuuluvuuden arviointi kartalla näkyvän signaalin reitin tai etenemisennusteiden avulla
- ohjelman nauhoitus myöhempää tarkistuskuuntelua varten
- jne.
Jos ohjausohjelma on sopiva, ei kuuntelijan tarvitse venäyttää niskaansa yrittämällä yhtaikaa katsella vastaanottimen asteikkoa, paperille tulostettuja asemalistoja, nauhuria ja tietokoneen ruutua. Sellainen DX-harrastaja, jolla epäaktiiviset jaksot saattavat venyä pitkiksikin, hyötyy paljon nimenomaan näiden ohjelmien asematietokannoista, joista saa hyviä vinkkejä siitä, mikä asema saattaisi lähettää kuunneltavalla taajuudella juuri nyt. Näitä asematietokantoja voi käyttää myös sellaisenaan. Ne sisältävät ajankohtaisempaa ja osin yksityiskohtaisempaa tietoa asemien lähetyksistä kuin WRTH.
Ensimmäinen edellytys kontrolliohjelman käytölle on tietysti se, että radion saa kytkettyä tietokoneeseen. Vanhemmissa, lähinnä 1980- ja 90-luvun radioissa saattaa olla liitäntä erilliselle CAT- tms. ohjaimelle, joka yhdistetään sopivalla kaapelilla tietokoneeseen. Uudemmissa vastaanottimissa voi ohjausta varten olla sarjaportti, johon liitetty kaapeli käy sellaisenaan tietokoneeseen. Jos tietokoneessa ei nykytapaan ole sarjaporttia, radiosta tulevaan kaapeliin täytyy ensin liittää sarja/USB-sovitin. Uusimmissa radioissa liitäntä lienee jo valmiiksi USB-tyyppinen.
Tällä vuosituhannella alkoi yleisesti olla saatavana ohjelmia joista saattoi olla DX-kuuntelijalle muutakin hyötyä kuin leikkivietin tyydyttäminen. Ilmeisesti ensimmäinen vieläkin markkinoilla oleva DX-kuunteluun soveltuva vastaanottimen ohjausohjelma on Ergo. Nykyisistä kaupallisista ohjelmista lienee RxPlus kuitenkin suositumpi. Molempien ohjelmien tekijät ovat kanadalaisia. Kolmas DX-kuuntelijalle varauksin käyttökelpoinen ohjelma on Ham Radio Deluxe, jota lähinnä eurooppalaiset amatöörit ovat kehittäneet.
Nämä eivät ole suinkaan ainoita vastaanotinten ohjausohjelmia. Tässä pari netistä löytynyttä esimerkkiä: Radio Control on juuri sitä, mitä nimi kertoo, eli sen avulla voi ohjata vastaanotinta, mutta en ole keksinyt, muuta sillä voisi tehdä. Shortwave Log on hyvin laaja ohjelmakokonaisuus ja sitä varten joutuu lataamaan netistä satoja megoja erilaisia ohjelmistoja. En koskaan saanut sitä toimimaan Vista-koneessani. Vanhemmassa XP-tietsikassa se kyllä toimi jotenkin, mutta arvoitukseksi jäi, miten ohjelmistoa olisi tarkoitus käyttää.
ERGO 4
Ergon käyttökelpoisuus perustuu sen joustaviin tietokantaominaisuuksiin. Menestyksellinen DX-kuunteluhan edellyttää, paitsi sopivia kelejä, hyviä tietoja siitä, mitä kulloinkin on kuultavissa. Ergoon saa ladattua tietokannaksi jokseenkin minkä tahansa asemataulukon, olettaen että aineisto on Ergon käyttämässä .dbf-formaatissa. Minkä tahansa taulukon voi tallentaa .dbf-formaattiin esim. OpenOfficessa (tiettävästi uusimmista Excelin versioista tämä mahdollisuus puuttuu). Myös KOJE-listan saa Ergoon, mutta lisätyötä aiheuttavat ne muutamat kohdat, missä unid-aseman kutsun loppuosa on merkitty kolmella pisteellä. OpenOffice tulkitsee pisteryhmän erikoismerkiksi joka ei ohjelmalle kelpaa. Nämä pisteet täytyy siis ensin vaihtaa vaikkapa tavuviivoiksi.
Ergoon voi ladata ohjelman nettisivuilta valmiiksi formatoidut HFCC- ja EiBi-taajuuslistat. HFCC kattaa pelkästään lyhytaallot ja pääpaino on ulkomaanpalveluasemilla. Alkuperäisessä EiBissä on mukana myös Euroopan ja lähialueiden MW-asemia; MW-asemat ovat joskus puuttuneet Ergon nettisivuilla jaettavasta versiosta. Ergossa tietokantoja voi olla yhtaikaa auki useita, rajoituksena lähinnä näyttöruudun koko.
Nykyisin puolivirallinen HFCC ja yksityinen EiBi lienevät ainoita vakituisia maksuttomien taajuuslistojen lähteitä. Aiemmin kuuntelijoille oli tarjolla myös erinomainen ILG:n tietokanta, jota ei ole enää saatavana. ILG:n käyttämä tietokannan rakenne sopii kuitenkin edelleen moniin ohjelmiin.
Jos tietokannassa on mukana lähetysajat, Ergo näyttää kuunneltavalla taajuudella vain kuhunkin aikaan lähettävät asemat. Jos erikieliset lähetykset ovat tietokannassa omilla riveillään, Ergo näyttää myös senhetkisen lähetyskielen. Aika kätevää sellaiselle, joka ei muista kaikkia maailman lähetyksiä ulkoa. Tämä on ilman muuta parempi kuin Passport-vainajassa (”Passport to World Band Radio”) ollut lähetysaikojen ilmaiseminen erimittaisten janojen avulla. Plussana on vielä se, että uudet tietokannat tulevat jakeluun pari kertaa vuodessa.
Ergon vastaanotinikkuna on aika pieni, joten se ei vie turhaan tilaa asemaluetteloilta. Vastaavasti kaikkia vastaanottimen säätöjä ei saa yhtaikaa näkyviin, vaan useimmat ovat valikoiden takana. Muutenkin vastaanottimen ohjaus on Ergossa ehkä kankein näistä kolmesta esiteltävästä ohjelmasta. Onneksi voi turvautua parhaaseen mahdolliseen käyttöliittymään eli vastaanottimen omiin nuppeihin. Joskus kuitenkin Ergo saattaa oikkuilla eikä seuraa vastaanottimen taajuutta ja muiden säätimien asentoja.
Vastaanotettavan taajuutta voi muuttaa useilla tavoilla: valitsemalla taajuuden tietokannasta, kirjoittamalla taajuuden tietokoneen näppäimillä, vierittämällä hiiren rullaa tai painamalla vastaanotinikkunan ylös/alas-nuolia.
Ergoon saa näkyviin myös pienen maailmankartan jossa näkyvät auringon valaisemat alueet ja – jos tietokannassa on asemasta vastaavat tiedot – radiosignaalin reitti sekä antennin suuntaus. Periaatteessa kartan voi saada näkymään joko Mercatorin projektiona tai suuntakarttana, mutta Ergon suuntakartta ei käytännössä toimi kuten pitäisi.
Ergon Audio-ikkuna näyttää mm. äänisignaalin muodon, mutta käyttökelpoisin toiminto on sen nauhuri-ominaisuus. Kovin pitkiä nauhoituksia sillä ei kannata tehdä, sillä jo parin tunnin mittaista nauhoitusta tallennettaessa Ergo saattaa kaatua, jolloin nauhoitusta ei saa talteen. Audio-ikkunassa on myös mahdollisuus äänen muokkaamisen, mutta nämä säädöt kannattanee jättää rauhaan: liikamuokkauksen välttämiseksi on aina viisaampaa nauhoittaa vastaanottimesta tuleva ääni sellaisena kuin se on vastaanottimen omien suodinten jäljiltä ja kokeilla lisämuokkausta vasta valmiiseen nauhoitteeseen.
Ergossa on paljon muitakin ominaisuuksia, mm. mahdollisuus vastaanottaa ajantasaisia keliennusteita. Ergolla voi ohjata pariakymmentä erityyppistä vastaanotinta, mukana myös Perseus CI-V. En oikein tunne näitä uusia vitkuttimia, mutta tästä voisi päätellä, että Ergo käy myös Perseuksen nauhoitteden purkuun. Onkohan kukaan kokeillut?
Kokonaisuutena Ergo on hyvä ja monipuolinen ohjelma, mutta osin kankea käyttää ja saattaa joskus kaatua, jos ei pidä varaansa: Ergo opettaa ankaralla kädellä, mitä ei pidä tehdä, jos haluaa ohjelman toimivan. Vaikka ohjelmaa on korjailtu silloin tällöin (viimeksi 2009), sen ikä näkyy. Sitä on hieman työläs saada toimimaan Windows Vistassa ja sitä uudemmissa käyttöjärjestelmissä; ohjelmaa asennettaessa on nettisivujen FAQissa olevia ohjeita syytä noudattaa.
Ohjelmaa voi kokeilla 60 päivän ajan, minkä jälkeen on lunastettava lisenssi, jonka hinta on pitkälti toista sataa dollaria.
RXPLUS
RxPlus on Ergoa viitisen vuotta nuorempi, mutta sitä ei liene juurikaan muokattu sen valmistumisen jälkeen. Nettisivujen mukaan uusin versio on vuodelta 2006. Ohjelman nimi on oikein sopiva: RxPlus tuo vastaanottimeen joukon lisäominaisuuksia, joita siinä ei alun pitäen ole ollut.
Vastaanotinta käytetään samaan tapaan kuin Ergossa. Taajuuden säätö ja muut vastaanottimen säädöt ovat hieman väljemmin sijoitettuja ja siten helppokäyttöisempiä. Ainoa DX-kuuntelussa merkittävä lisäominaisuus olisi ohjelman nettisivulla mainittu automaattinen ECSS, mutta käytännössä en huomannut mitään merkittävää eroa, kun vertasin sitä normaaliin SSB:n käyttöön AM-asemien kuuntelussa. RxPlus on ainoa näistä kolmesta, joka ei reagoi vastaanottimen omien nuppien avulla tehtyihin taajuus- tai muihin muutoksiin.
RxPlus ohjelmassa on kunnioitettava määrä kaikenlaisia kelloja, pillejä ja viheltimiä leikki-ikäisille, kuten oma chat-järjestelmä (nykyiset netin pikaviestimet ajavat ilmeisesti saman asian paremmin), visuaalinen bandinäyttö, taajuuksien skanneriohjelma, DSP-audioprosessori sekä digitaalinen dekooderi, jonka avulla voi seurata RTTY-, PSK31-, HF Fax- ja SSTV-lähetyksiä.
DX-kuuntelijan kannalta hyödyllisin ominaisuus on ohjelman yhdistäminen asematietokantaan. Ohjelman nettisivun mukaan ohjelmassa voi käyttää ILG:n ja HFCC:n tietokantoja. Tässä on vain se mutta, että ILG on lopettanut maksuttomien asematietokantojen jakamisen jo ties kuinka monta vuotta sitten ja HFCC on muuttanut listansa formaatin sellaiseksi, ettei se sovi RxPlussaan. Käytännössä ainoa ohjelmaan sellaisenaan soveltuva tietokanta on Yahoon RxPlus-ryhmän sivuilla julkaistava tiedosto, jota onneksi päivitetään aika ajoin. Kuten ohjelman ominaisuuksiin sopii, ovat utility-asemat tässä tietokannassa hyvin edustettuina. Samoin kuin Ergossa, näkyviin saa taajuudella juuri kuunteluhetkellä lähettävät asemat.
Audioprosessori on parempi kuin Ergon vastaava, mutta äänen muokkaus ennen nauhoitusta ei DX-kuuntelijalle liene kaikkein paras vaihtoehto. Nauhuri-ominaisuus puuttuu kokonaan, mutta tilalla voi tietysti käyttää Windowsin Ääninauhuria tai mitä tahansa vastaavaa ohjelmaa.
Eväitä mahdollisten asemien kuuluvuuden arviointiin ei RxPlussassa myöskään ole. Puutetta voi paikata esim. Geoclockilla tai GCMWINillä, joskin RxPlus vaatii ruudulla sen verran tilaa, että muiden ohjelmien ikkunat eivät tahdo mahtua näkyviin.
Käyttöliittymä vaikuttaa jotenkin kovin harrastelijamaiselta mutta se toimii. Yleisesti ottaen RxPlus on hieman helppokäyttöisempi kuin Ergo. Toisaalta ohjelma on selvästikin suunnattu toiselle käyttäjäkunnalle kuin yleisradioasemiin keskittyville DX-kuuntelijoille mutta sen ominaisuudet silti riittävät. Ohjelman kanssa käytettävissä olevien vastaanottimien valikoima on hyvin suppea, vain puolisen tusinaa eri tyyppiä.
RxPlussan kokeilujakso on 30 päivää ja lisenssin hinta (pysyvässä alennusmyynnissä) puolensataa dollaria. Toisin kuin yleensä, lisenssi on tietokonekohtainen eli sitä ei käytännössä saa siirrettyä toiseen tietokoneeseen.
HAM RADIO DELUXE
Tämä amatöörien tarkoituksiin kehitetty ohjelma käy myös DX-kuuntelijoille. Ulkonäkö on näistä kolmesta kaikkein miellyttävin ja asiallisin. Vastaanottimen säätimet toimivat mukavasti. HRD saattaa käynnistää sitä aloitettaessa joukon muita ohjelmia jotka hoitavat samantapaisia tehtäviä kuin RxPlussan ominaisuuksissa lueteltiin. Nämä apuohjelmat kannattaa kuitenkin sammuttaa HRD:n päältä, jos ei niille ole käyttöä.
HRD:ssä on sekä iso digitaalinen taajuusnäyttö että vaakasuorien palkkien markkeeramat ”analogiset” pää- ja kaistanlevitysasteikot. Ohjelman amatööritausta näkyy varsinkin siinä, että oletuksena ruudun vaaka-asteikoilla näkyvät vain amatööribandit. Tämän saa korjattua Bands > Manager -valinnan avulla niin, että valitsee muiden lisäksi Shortwave-ulkoasun ja sitten Bands > Display -sivupalkista kohdan Shortwave. Nyt HRD:ssä voi napsauttaa päälle jonkin kymmenestä asteikosta, jotka kattavat (ainakin IC-R75:ttä käytettäessä) taajuusalueen 100 kHz – 60 MHz. Ison taajuusnäytön numeroita voi ehkä luontevimmin säätää hiiren rullalla. Säätö vaikuttaa aina taajuuden siihen numeroon, mikä on hiiren napsautuksella valittu aktiiviseksi, joten sekä pienet että suuret taajuudenmuutokset hoituvat joustavasti. Radion virittäminen oikealle taajuudelle käy joustavasti myös analogisten asteikkojen avulla.
HRD:ssä on paljon hienoja ominaisuuksia, joista joitakin voi hyödyntää myös DX-kuuntelussa. Pahin puute on, että SW-tietokanta toimii niin puutteellisesti. Ohjelman mukana ei tule mitään asematietokantaa, mutta tietokannan oletussijainniksi on määritelty ILG:n tiedosto, jota ei ole olemassa. Sen sijaan voi käyttää mitä tahansa ILG-muotoista .txt-versiota. Tietokanta kyllä näkyy omassa ikkunassaan, mutta ikkunan tarjonta ei muutu kuuntelutaajuuden eikä ajan mukaan. Tämän takia tietokantaa joutuu käyttämään samalla tavoin kuin painettua taajuuslistaa, mikä on tarpeettoman hankalaa.
HRD:n kanssa käytettäviksi sopivia vastaanottimia on paljon, joskin niiden pääosa on amatöörilaitteita. HRD:n pitäisi toimia myös Perseuksen kanssa.
Ominaisuuksiinsa nähden HRD on erittäin edullinen eli ilmainen (2011 – nykyisin eli 2015 ohjelmasta on saatavissa $99,95 hintainen lisenssi ynnä tuki- ja päivityspaketti $49,95 per vuosi.) Se olisi (ilmaisversiona) minun valintani, jos sen asematietokanta toimisi samoin kuin Ergossa tai edes RxPlussassa.
