Pyörälomat 1976 & 1977

Muistumia polkupyörälomista siihen aikaan, kun pyöräily oli vielä nykyistäkin epätavallisempaa.

Valitettavasti kuvia näistä matkoista ei juuri ole, ja muukin tarina on kovin ’suorituspainotteista’; reitit ja päivämatkojen pituudet kun ovat lähes ainoat varmasti rekonstruoitavissa olevat asiat.

Kesä-heinäkuu 1976

1. päivä: Espoo–Kehä 1–Porvoontie–Myrskylä–Iitti

Olin muutaman kerran käynyt sukulaisissa Iitissä polkupyörällä, joskus 6-tietä Koskenkylän ja Kimonkylän kautta, joskus – kuten nytkin – pidempää ja rauhallisempaa reittiä Porvoo–Myrskylä–Artjärvi. (145 km)

2. päivä: Iitti–Elimäki–Anjalankoski–Vehkalahti–Taavetti

Ensimmäinen matkapäivä tuntui kropassa, joten läksin sukulaisista aika myöhään, puolilta päivin. Suurimman osan päivästä satoi, enkä muista matkasta muuta, kuin että se tuntui pitkältä. Koska oli jo myöhä, Taavetin leirintäalue oli aika täysi, mutta  löysin syrjästä rannan läheltä  hyvän, rauhallisen paikan. Aamulla huomasin, että vieressä lirisi jokin viemäri. Onneksi se ei kummemmin haissut. (111 km)

3. päivä: Taavetti–Lappeenranta–Imatra

Tasaista tietä ja kevyttä polkemista. Kurvasin katsomaan Lappeenrannan kaupunkia, enkä tahtonut enää löytää takaisin maantielle. Lopulta Karhuvuoreen vievän pikkutien sillan kupeesta pääsin takaisin kuutostielle. (75 km)

4. päivä: Imatra–Puumala–Anttola

Mukava, lämmin päivä. Maisemat olivat hyvin karuja ennen Puumalaa, mutta Puumalan ja Lietveden lossimatkat piristivät polkijaa. Nykyisinhän molemmat salmet ylitetään sillalla. Tien varressa oli viitta rakokivelle, mutta tällä kertaa en käynyt katsomassa lohkareita. (103 km)

5. päivä: Anttola–Ristiina–Mäntyharju–Vihantasalmi

Rauhallisia mäkisiä ja mutkaisia teitä. Mäntyharjun keskustassa taisi olla jopa asfalttipäällyste.  Vihantasalmen leirintäalue oli täynnä telttoja ja lopulta löytämässäni vapaassa paikassa ei maakiiloja tahtonut saada uppoamaan kovaan, kiviseen maahan. (101 km)

6. päivä: Vihantasalmi–Jaala–Iitti

Hiljaisia sora- ja asfalttiteitä, paikka paikoin hienoja järvimaisemia sekä kiireetöntä polkemista. Jälleen yöpyminen sukulaisissa. (134 km)

7. päivä: Iitti–Koskenkylä–Porvoo–Espoo

Paluumatka tuttuja teitä, joista ei koskaan tahdo jäädä mieleen mitään maininnan arvoista.
(137 km; yhteensä 806 km)

Heinäkuu 1977

1. päivä: Espoo–Vesterkulla–Koskenkylä–Loviisa–Pyhtää

Lähtiessä kamera laukesi hieman liian aikaisin. Tavaraa oli mukana paljon etu- ja takalaukuissa. Edessä on lisäksi sadeviitta, teltta ja makuupussi.

Kuuma päivä ja pitkälti polkemista. Loviisasta ostin aurinkovoidetta suojaamaan jo hieman palanutta nahkaa. Ilta tuli ennen Vilniemen (Hamina) leirintäaluetta, joten teltta täytyi pistää pystyyn metsään tien lähelle 10 km Loviisasta itään. (136 km)

2. päivä: Pyhtää–Hamina–Virolahti

Lyhyt matka vanhaa, Klamilan kautta menevää tietä. Kuten usein matkan toisena päivänä, polkeminen tuntui aika tylsältä. Virolahden leirintäalue oli jotenkin kalsea mutta suihku teki terää kahden päivän polkemisen päälle. (75 km)

3. päivä: Virolahti–Lappeenranta–Imatra

Ylämaan tie oli paikka paikoin kapeaa, mutkaista ja sorapäällysteistä ja jossakin kohdin oli tietöitä, vaikka tie oli jo jokseenkin nykyisessä kohdassaan. Jälleen yöpyminen Pässiniemen  leirintäalueella kaupungin keskustassa Vuoksen rannalla. (100 km)

4. päivä: Imatra–Punkaharju–Savonlinna

Koitsanlahden rajavartiotornit tekivät vaikutuksen: tässä on todella Euroopan länsiraja. Tällä kertaa ajoin Parikkalan keskustan kautta, jonne en myöhemmillä autoreissuilla ole enää poikennut (ennen Punkaharjun-kesäpaikkamme rakentamista). Punkaharjun jälkeen oli tien vieressä mainoksia jostakin Retretti-nimisestä taidenäyttelystä, joka oli järjestetty johonkin kouluun Savonlinnan lähelle. Siis jälleen yksi unohtumaan tuomittu kesänäyttelykokeilu? – Sittemminhän Retretistä tuli huomattava taidekeskus.

Hieno reitti ja Olavinlinnan vieressä upea Kyrönniemen leirintäalue; pesu- ja muut yhteiset tilat olivat kuitenkin surkeassa kunnossa.     (114 km)

5. päivä: Savonlinna–Kerimäki–Puhos–Likolampi

Kuuma päivä. Muita pyöräretkeläisiä näkyi tällä matkalla hyvin vähän, mutta Kerimäen ja Puhoksen välillä ohitin retkivarusteineen pyöräilevän pariskunnan, mies 300–400 m edellä ja molemmat hyvin kyllästyneen näköisiä. Puhoksen baarista ostettu kaljapullo maistui janoon mainiolta. (77 km)

6. päivä: Likolampi

Polkeminen alkoi hieman pänniä, joten noudatin mielihyvin neuvoa, että retkellä kannattaa pitää myös luppopäiviä. Kävin jopa uimassa Likolammessa. (0 km)

7. päivä: Likolampi–Kitee–Valkiavaara–Värtsilä–Mutalahti–Ilomantsi

Parikymmentä kilometriä Kiteen kirkonkylästä eteenpäin poljettuani alkoi tuntua, että tie vei liian pitkään kohti etelää eli väärään suuntaan. Kartasta tutkien selvisi, että  olin Kiteen kirkolla ajanut suoraan, vaikka olisi pitänyt jostakin risteyksestä lähteä vasempaan. Väärä reitti tiesi kymmeniä kilometrejä ylimääräistä polkemista.

Jossakin Korkiakankaan ja Uuden-Värtsilän tienoilla menin hieman maantiestä syrjään syömätauolle, mutta eikö vain samaa polkua ajanut myös isäntä traktorillaan kulkijaa ihmettelemään. Oli kuulemma samana kesänä joku toinenkin ajellut polkupyörällä niillä main.

Koska matka oli pitkä, ajoin lujaa, että ehtisin Ilomantsiin ihmisten aikoihin. Hikoilemisen vuoksi vesi loppui ja jano vaivasi. Suunnittelin yöpymistä metsässä jonkin sopivan puron tai lammen rannalla, mutta eihän sellaisiakaan näkynyt, vain ojitettuja soita. Tien varrella ei näkynyt edes sopivaa mökkiä, josta olisi voinut pyytää juomavettä. Ilomantsin leirintäalueelle saavuin illalla 9–10 aikoihin. Kraanavesi maistui.  (161 km)

8. päivä: Ilomantsi–Joensuu

Söin lounaan peräti jossakin Ilomantsin kirkonkylän baarissa tai ravintolassa (normaalieväs oli ollut leipää + höysteitä). Tie oli varsin tasainen ja tylsä, kuten 50–60-luvulla työttömyystöinä tehdyt tiet usein ovat. (70 km)

9. päivä: Joensuu–Liperi–Heinävesi

Aamupäivällä nautin viinerikahvit matkan varrella Liperin matkahuollossa. Tavallisen mukava päivä, tiet paikoitellen mäkisiä ja maisemat miellyttäviä. Heinäveden Vihtarissa tie oli pitkän matkaa aivan rautatien kainalossa, lähes käsin kosketeltavan lähellä. Viitalahden leirintäalue oli pieni ja mukava, sinne on ollut hauska majoittua myös myöhemmillä automatkoilla. (89 km)

10. päivä: Heinävesi–Vehmersalmi–Kuopio

Jossakin ennen Vehmersalmea ostin kauppa-autosta paketin sulatejuustoa, joka avatessa osoittautui homeiseksi. Täytyypä valittaa, kun seuraavan kerran osun samaan kauppaan. Kuumaa päivää vilvoitti käynti uimassa lammessa, jossa näytti olevan hieman jotakin levää. Myöhemmin  selkään tuli ihottumaa.

Jännevirran leirintäalue oli kovaa, savipohjaista heinikkoa. Polkeminen kävi jo sellaisella rutiinilla, että illalla oli mukava lueskella matkalukemisena ollutta v. Wrightin kirjaa, joka muuten oli pysynyt pakaaseissa. (113 km)

11. päivä: Kuopio–Siilinjärvi–Pielavesi–Keitele

Kuuma päivä. Kävin Pyylammella tuttujen luona; kuivan kesän vuoksi heilläkin oli kaivo kuivunut, joten juomavesitäydennys jäi kaupan varaan. Pielavedellä tarkastin ulkoapäin Lepikon torpan, mutta sisään ei tehnyt mieli.

Keiteleen leirintäalueella juttelin 2 pyöräretkeläisen kanssa, jotka olivat polkeneet tänne Tuusulasta. Koska oli lauantai, yksi mökissä asustava perhe järjesti illanistujaiset ja tarjoili kuppeja. Kuppeja ja pulinaa riitti aamuyöhön saakka, minkä vuoksi yksi nuotiopaikan viereen asettunut matkailuperävaunuporukka läksi kohti rauhallisempia maisemia klo 2 yöllä. Niin varmaan minäkin olisin tehnyt heidän sijassaan. (104 km)

12. päivä: Keitele–Konnevesi–Äänekoski

Lähtö oli hieman normaalia myöhemmin, mutta muuten olin hyvissä voimissa. Konnevedellä ihailin lepopaikalla olevaa sirpeistä ja muusta uusioromusta kokoon hitsattua isoa kurkipatsasta. Pilvistä. Soratiellä oli isoja mäkiä, joissa pyörällä pääsi niin lujaa, että mekaaninen raksuttava matkamittari hajosi. Äänekosken leirintäalue Kotakennäs oli ihan mukavan rauhallinen, vaikka olikin lähes keskustassa. (121 km)

13. päivä: Äänekoski–Uurainen–Keuruu

Lyhyt ajo Multian kauniin keskustan kautta. Keuruulla majoituin tuttavien luo. (71 km)

14. päivä: Keuruu–Haapamäki–Ruovesi–Teisko

Haapamäen ja Ruoveden välillä oli taas komeita maisemia. Maisansalon leirintäalue ei ollut minun makuuni: iso ja kolkko. (100 km)

15. päivä: Teisko–Kangasala–Pälkäne–Aulanko

Kangasalan pyöräreitit olivat hukassa uuden moottoriliikennetien vuoksi, mutta jotenkin tie löytyi. Aulangon leirintäalue oli pieni ja maantien vieressä. Iltapuhteiksi paikkailin puhjennutta rengasta; päällisrengas oli jo matkalle lähtiessä huonossa kunnossa, joten sisärengaskin kärsi helposti vaurioita. (89 km)

16. päivä: Aulanko–Espoo

(107 km)  Yhteensä siis 16 päivää, 1527 km ja 7 kg elopainosta pois

Vaellusten pääsivu