Pentti Stenman
Julkaistu aikaisemmin Radiomaailma-lehdessä 3/1997 (päivitetty 5.12.2001 ja 30.12.2017)
Radiokelien ennustaminen edes välttävän tarkasti on ollut DX-kuuntelijoiden haaveena iät ajat. Suurimpana esteenä tarkkojen ennusteiden tekemiselle ovat tietysti ionosfäärin anarkistiset vaihtelut, joista mikään sammakkomies ei ota selkoa. Kelien yleispiirteiden lyhytaikainen vaihtelu on sentään melko hyvin aktiivikuuntelijoiden hanskassa, kiitos mm. eri indekseihin perustuvien ennusteiden. Indeksiennusteet eivät silti yritäkään antaa täsmällistä vastausta siihen, koska jokin tietty asema voisi kuulua parhaiten tai millä taajuusalueella olisi kulloinkin parhaat mahdollisuudet kuulla jonkin maanosan asemia. Ehkä nämä asiat ovatkin itsestään selviä – ainakin mielellämme uskomme niin.
Kun 1970-luvun alussa suunnittelin keinoja kelien säännöllisen vaihtelun havainnollistamiseen DX-kuuntelun opas -kirjaan, päädyin suuntakartalle piirrettyihin auringonpaistekuvioihin. Niitä ei tietääkseni ollut vielä tehty missään muualla. Ratkaisu osoittautui melkoisesta työmäärästään huolimatta hyväksi. Niinpä aineistoni on mukana vielä Radion rajaton maailma -kirjassa (tosin turhan puutteellisin lähdemerkinnöin). Samaan lukuun piirsin myös käyriä asemien suhteellisen signaalinvoimakkuuden vaihtelusta muokkaamani aineiston pohjalta. Silloin olisin todella ollut iloinen nykyisistä tietokoneista ja hyvistä ohjelmista. Kelien säännöllisten vaihteluiden selvittäminen ei enää vaadi keneltäkään kymmenien tuntien taustatyötä ja tulosten viimeistelyä: kaikki tarvittavat tiedot ovat havainnollisessa muodossa kenen tahansa saatavilla.
RADIOAMMATTILAISTEN OHJELMA
Yhdysvaltain kauppaministeriö on kehittänyt radioasemien tarpeisiin tietokoneohjelmistopaketin, jonka avulla voi arvioida asemien kuulumismahdollisuuksia eri vuorokauden- ja vuodenaikoina eri taajuuksilla. Ohjelma ottaa huomioon auringonpilkkuluvun ja tarvittaessa mm. antennien ominaisuudet ja lähettimen tehon.
ICEPAC (Ionospheric Communications Enhanced Profile Analysis and Circuit Prediction Program; USAssakin osataan tehdä upeita lyhenteitä) ja VOACAP (VOA Coverage Analysis Program) ovat samantapaisia ja ne perustuvatkin samaan, kymmeniä vuosia vanhaan kokemusperäiseen laskentatapaan, jota on ajan kuluessa tarkennettu. REC533 (ITU:n Recommendation 533) on uudempi laskentamenetelmä, joka poikkeaa jonkin verran näistä, vaikka käyttöliittymä onkin samanlainen. Ohjelmistopakettiin kuuluu myös antennien suuntakuvioita laskeva ohjelma HFantsekä lähetinten todennäköistä kuuluvuusaluetta esittävät ICEarea, RECarea ja VOAarea. Näiden ohjelmien Windows-versiot valmistuivat keväällä 1996. Sen jälkeen niiden ”tekniikkaa” on hiottu, mutta itse ohjelmat lienevät toiminnaltaan muuttumattomia.
ILMAISEKSI INTERNETISTÄ
Ohjelmia levitetään freewarena internetin kautta, joskin käyttäjätukea haluavalle on tarjolla myös 500 dollarin hintainen lisenssi. Ohjelmat voi ladata netistä ohjelmiston kehittäjältä: http://www.greg-hand.com/hf.html. Purettu ja asennettu ohjelmisto vie n. 8,7 MB levytilaa, ja sen käyttöön tarvitaan tilaa n. 20 MB. Keskusmuistin kokona 16 MB on riittävä, pienempi voi ilman näennäismuistia aiheuttaa takkuilua. Vähimmäisvarustus ohjelmien käytölle on 33 MHz:n 386-prosessori ja 4 MB keskusmuistia; vanhallakin masiinalla siis pitäisi pärjätä.
OHJELMAN KÄYTTÖ DX-KUUNTELUSSA
Jos haluan tietää, milloin on parhaat mahdollisuudet kuulla esim. Radio Kiribatia SW:llä, napsautan ICEPAC-, VOACAP tai REC533-ohjelman Groups-painiketta (esimerkkikuvissa on REC533) ja merkkaan avautuvaan taulukkoon ylimmäksi haluamani kuukauden numeron ja todennäköisen auringonpilkkuluvun. Transmitter-painikkeen alta löytyvät eri maanosien maittain ja kaupungeittain ryhmitellyt valikot, joista valitsen sopivan (listassa oleva kirjoitusvirhe ei haittaa).Vastaanottopaikan määrittelen samalla tavoin. Valmiita lähetin- ja vastaanottopaikkakuntia on todella paljon, mutta myös muita voi käyttää. Tällöin täytyy vain selvittää kohteen koordinaatit itse. Path-kohtaan tulevat ohjelman laskema etäisyys ja suunta. System-arvoja voi halutessa muuttaa, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta todennäköisimmän kuulumisen ajankohtaan ja taajuuteen. Kohdassa TxAntenna kannattaa lähettimen tehoksi valita suunnilleen oikea. Jos lähetinteho jää ohjelman mielestä liian pieneksi, se ei tulosta kuin MUF-käyrän. Muuten arvot eivät vaikuta todennäköisimmän kuulumisen aikaan ja taajuuteen. Myös RxAntenna-kohdassa voi valita jonkin sopivantuntuisen vaihtoehdon.
Run-valikosta valitsen kohdan Graph ja lyhyen laskentajakson jälkeen aukeavasta luettelosta esim. DBU-vaihtoehdon. Ruudulla kaavio näkyy värillisenä, mutta sen voi tulostaa myös mustavalkoisena viivakuvana. Pystyakselilla on taajuus (2 – 30 MHz) ja vaaka-akselilla aika. Kuviosta näen, että Kiribatin ja Helsingin välinen ”ikkuna” 9825 kHz:llä on auki vain n. 9 – 10 UTC ja että suuremmilla taajuuksilla yhteys on mahdollinen vielä n. klo 13 asti UTC.
Kun lähetysteho on annettu riittävän suureksi ja lähetteeltä toivottava laatu sekä yhteyden luotettavuus riittävän huonoksi, ohjelma näyttää jonkinlaisia kuuluvuusmahdollisuuksia. Optimiyhteysaika on 9 – 10 UTC 9825 kHz:llä; myöhempi ”ikkuna” on liian myöhään (ei enää lähetystä). ICEPAC- ja VOACAP-ohjelmat käyttävät erilaista laskutapaa ja esittävät parhaan kuuluvuuden ajaksi täkäläistä iltaa aamupäivän lisäksi.
Jos täyttää mahdollisimman todenmukaisesti kaikki lähettimen, vastaanottimen ja systeemin tiedot, ohjelma laskee todellisen signaalinvoimakkuuden käyrät. Näistä ei kuitenkaan välttämätä ole mitään iloa, koska ohjelma ei erottele pienten signaalinvoimakkuuksien eroja. Kiribatin metsästäjä voisi kuitenkin huvin vuoksi kokeilla, millaisen vastaanottoantennihirviön hän tarvitsisi, jotta asema kuuluisi niin säännöllisesti, että ohjelma sen noteeraisi. Ehkä olisi halvempaa ja varmempaa ostaa lentolippu Tyynelle merelle.
Vaikka nämä ohjelmat eivät siis kovin helposti väännykään ymmärtämään DX-kuuntelussa tyypillisiä signaalinvoimakkuuksia ja vastaanottotodennäköisyyksiä, ne ovat epäilemättä päteviä. Niiden laskentamallien takana on paljon enemmän tietoa ja kokemusta ionosfäärin käyttäytymisestä kuin kenelläkään meistä DX-kuuntelijoista on.
Todennäköisen kuulumisen ennustajana nämä ohjelmat päihittävät esim. kuuluisan Geoclockin ja sen paperille painetut edeltäjät mennen tullen. Geoclock on mukava käyttää, näyttävän näköinen ja tarkka, mutta asemien kuuluminen on kiinni monesta muustakin tekijästä kuin auringon nousu- ja laskuajoista ja ’harmaan vyöhykkeen’ sijainnista.
SUUNTAKARTAT JA -KUVIOT KAUPAN PÄÄLLE
Kaikkien kolmen Area-ohjelman avulla on helppo tehdä suuntakarttoja mikä tahansa maapallon kohta keskipisteenä. Niiden tarkkuus on suunnilleen sama kuin Geoclockin maksullisen version mukana olevan, mutta ulkoasu on karumpi. Myös auringonnousun raja puuttuu. Paremman ja tarkemman suuntakartan saa kuitenkin tehtyä ruotsalaisen amatöörin tekemällä GCMWIN-ohjelmalla.
HFant-ohjelmassa on 35 erityyppistä antennia, joista monen ominaisuuksia voi vaihdella. Niistä voi mm. tulostaa pysty- ja vaakasuuntakuvion. Antennit ovat lähinnä lähetysantenneina käytettäviä tyyppejä, mutta mukana on myös vastaanottoon sopivia.
Vaikka Area-ohjelmien avulla on mahdollista tehdä varsin helposti tarkkojakin peittoaluekarttoja (jos tietää aseman antenneista jonkin verran), pidän tätä mahdollisuutta DX-kuuntelijalle melko hyödyttömänä. Kuuntelupaikkammehan on yleensä yksi ja sama. Tärkeämpää on tietää kuunteluyrityksen optimiaika ja -taajuus.
KANNATTAVA HANKINTA
Tämä ohjelmapaketti vaikuttaa todella hyvältä apuneuvolta yritettäessä metsästää jotakin tiettyä harvinaisuutta, jonka kuulumisaikaa ei voi kovin helposti päätellä muiden asemien kuulumisesta. Tosin niitä on nykyisin aika vähän yli 2 MHz:n taajuuksilla. Ohjelma kertoo kuuluvuuden todennäköiset raamit, loppu riippuu sitten omasta sinnikkyydestä ja hyvästä onnesta.
Help-osuus on kohtuullisen hyvä ja sisältää myös mielenkiintoista tietoa näiden ohjelmien taustoista. Ainoa puute, minkä toistaiseksi olen tässä erinomaisessa paketissa havainnut, on sen rajoittuminen lyhytaaltoihin. Minua se ei kiusaa, mutta ehkä muita.
Suosittelen kuuluvuusennusteista kiinnostuneita tutustumaan ja perehtymään Jari Perkiömäen voacap.com-sivustoon