Madeira

Huhtikuu 1989

Maarit Vallinharju-Stenman, Pentti Stenman

Istumme Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottamassa, että pääsisimme koneeseen ja matkalle kohti Madeiraa. Emme ole ollenkaan valmistautuneet matkaan henkisesti emmekä siis ole kokeneet matkan odotuksen ihania hetkiä, hetkiä jotka ovat täynnä mieluisien kokemusten odotusta. Eläytyminen matkaan ennen sen alkua on tärkeä osa matkaa ja ikään kuin pidentää sitä. Nyt sekä minä että Pentti olemme väsyneitä, vaikka lähtö on oikein miellyttävään aikaan.

Nukuimme huonosti, sillä meillä oli tärkeää ajateltavaa: etsimme itsellemme paikkaa, mihin muuttaa omillemme; tähänastinen asuntomme Korsossa on ollut vain tilapäisratkaisu. Nyt juuri askarruttaa Ruotsinkylässä oleva viime vuosisadan lopulla tehty pienehkö maalaistalo. Rakennus on aika huonossa kunnossa ja se on pihapiireineen esitetty suojeltavaksi, joten remontointi voi olla työlästä. Kaikki on rempallaan ja ties kuinka paljon lahoa. Mutta ilmeeltään talo on sopusuhtaisen kaunis ja huoneiden tunnelma on sotkuista ja rappiosta – katto vuotaa paikoittain – huolimatta oikein hyvä. Toisella puolen pihaa on valtava navetta-talli-vajarakennus, joka sekin tulee säilyttää. Siellä on jumalattomasti tilaa, joka kuitenkin on meille aika tarpeetonta. Meitä on askarruttanut, miten päärakennus tulisi korjata, mitä se maksaa ja miten järjestäisimme pihan istutukset.

Hieman myöhemmin. Istumme nyt lentokoneessa, joka nousi vantaalaisen sumun läpi kohti aurinkoista kirkkautta. Sää on pilvinen eikä maata näy lentokoneen siiven takana. Toivottavasti meille tulee hyvä matka, ja tuleehan tästä. On ihan kiva päästä pois ajattelemasta tontteja ja taloja. Jos emme saa ostettua rakennusmuistomerkkipaikkaa, emme aio surra sitä. Kun palaamme kotiin, se on ehkä jo mennyt. Ehkä löytyy rahavaroillemme sopiva paikka jostain muualta. Suhtauduimmehan hieman epäillen koko Ruotsinkylän paikkaan, vaikka kohentelenkin sitä mielessäni koko ajan.

Harmillinen takaisku matkallamme: Istumme nyt Lissabonin lentokentän transithallissa odottamassa. Madeiralla on myrsky ja tuuli tulee mahdollisimman väärästä suunnasta. Lentokone ei voi laskeutua kentälle. Nyt on todennäköistä, että yövymme jossain lissabonilaisessa hotellissa, ja huomenna yritetään matkan jatkamista paremmalla onnella. Mutta entä jos tuuli ei asetu vielä huomennakaan! Ehkä viikko Lissabonissa ei olisi yhtään hullumpi juttu, ja retket vuorille ja mitä tällä maalla sitten onkaan tarjottavana turisteille.

Olemme siirtyneet sen verran kauas suomalaisesta normaalielämästä, ettei taloasia enää ole mielessäni päällimmäisenä. Kun olin bussissa matkalla lentokoneesta tänne transithallin luo, tulin tosin ajatelleeksi, että voisi olla mainiota istuttaa pihalle – vaikka se olisi itse rakennettu talo – pelkästään vanhan ajan puita ja pienempiä kasveja. Vai olisiko se typerää?

Lentokentän nurmikolla on jalohaikaroita, sanoi matkamme (Luonnonsuojeluliiton jäsenmatka) opas Seppo Vuokko. Tämä odottelu olisi kerrassaan tylsää, ellei minulla olisi tätä päiväkirjaani. Ihmiset, joiden olisi määrä tänään lähteä Madeiralta Suomeen, pääsevät matkaan vasta huomenna jos lentokoneemme ei pääse sinne aikaisemmin.

Odottelua lentokoneessa Lissabonissa

No niin, myrsky kuuluu tyyntyneen. Koneeseen on tullut uusi levännyt miehistö. Istumme jälleen yli kolmen tunnin odotuksen jälkeen lentokoneessa, joka kohta lähtee kohti Madeiran Funchalia. Kello on paikallista aikaa melkein puoli kuusi. Toivottavasti myrsky ei nouse uudelleen. Tuntuu suorastaan iloiselta kun pääsemme jatkamaan matkaamme.

Ylhäällä aurinko laskee pian paksuun pilvimassaan ja ilta pimenee. Viivytystä tuli kaikkiaan kuutisen tuntia. Finnairille kymmenen+ hyvästä palvelusta. Meistä pidettiin huolta ylimääräisin voileivin ja juomin. Matkalla on oltu suunnilleen kaksitoista tuntia, suurin osa sään paranemista odotellessa. Lähestymme Madeiraa, jossa ei enää paljoakaan tuule, taivaalla on muutama pilvenhattara ja lämpötila on 18 astetta kuulutuksen mukaan.

Lentokentän kiitotien pää rantajyrkänteen päällä. Kiitotietä on pidennetty lähes kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli matkamme aikoihin.

En ole eläissäni pelännyt yhtä paljon kuin silloin, kun lentokone laskeutui Funchalin kentälle, joka on lyhyt levy vuoren kupeessa. Kone vaappui ja keikkui etsiytyessään meren yllä kiitoradan päähän, ja onneksi osui maankamaraan juuri oikeassa kohdassa, heti perään kiivas jarrutus.

Iltanäkymä hotellin ikkunasta

Ensimmäinen illansuu ja ilta Funchalissa meni meiltä hukkaan. Nukuttaa, jos nyt sitten uni tulee. Joka tapauksessa olemme valmiiksi perillä huomen aamulla ja pääsemme retkelle. Odottelen uteliaana huomista. Saa nähdä, onko Madeira maineensa veroinen.

Uima-allas hotellimme katolla

Koska matkalla oli erityisesti luonnosta kiinnostuneita, teimme joka päivä bussi- ja patikkaretkiä Madeiran merkittäviin luontokohteisiin tai tutustuimme johonkin hienoon puutarhaan. Viikon matkalla kävimme Madeiran pohjois- ja itärannikolla sekä keskiosan vuorilla ja katselimme pikkukaupunkeja ja kyliä.

Funchal ja lähiympäristö

Kukkia kukkien saarella
Haitarinsoittaja sillalla

Hotellimme oli aivan keskikaupungilla, joten sieltä oli helppo piipahtaa esimerkiksi ihmettelemään kaupantekoa Mercado dos Lavradores -kauppahallissa.

Tonnikalan teurastusta
Ja sitten vielä maksu, kiitooos!
Tuliko rouvalle vielä muuta?

Funchalissa tutustuttiin joukolla varsinkin moniin puutarhoihin. Oppaat olivat ensiluokkaisia ja matkalaisistakin monet olivat perehtyneet luonnon ilmiöihin.

Lähdössä tutustumaan puutarhaan
Englantilaista eleganssia

Teimme aika paljon myös yhteisiä patikkaretkiä Funchalin ympäristöön, mm. Monteen.

Täytyyhän tätäkin kokeilla Montessa
Kukkaistyttö poseeraa kameroille talon portilla
Koirien kuningas

Levadoja ja metsäpolkuja

Vanhojen kastelukanavien vieressä olevat polut ovat jokseenkin tasaisia ja niitä käyttäen on melko helppoa tutustua Madeiran luontoon.

Portaita levadapolulla
Lintujentarkkailutauko

Yksi polkuvaellus vei matkalaiset uskomattomalta tuntuvaan laakeripuita kasvavaan Fanalin satumetsään (laurisilva) pilvien tasalle

Eväidensyöntitauko
Pilvee

Pico do Arieiro

Vuorilta löytyi lisää pilviä ja uskomattoman värisiä kuunmaisemia, mutta vähemmän kasvillisuutta.

Lammasaita ei turisteja pidättele

Ponta de São Lourenço

Madeiran pohjois- ja itärannikolla on mahtavia maisemia.

Valaanluisia kaluja kaupan

Pikkukaupunkeja ja kyliä

Câmara de Lobos
Keppi käy rollaattorista
Vanha talo
Siesta
Kyläparlamentti

Funchalin vanhaakaupunkia

Kissa loikkaa kadun yli

Lähtöpäivä

Meillä on äärettömän epämääräinen mielikuva tästä kaupungista, koska emme kovin paljon ole ennättäneet kaduilla kuljeskelemaan. Autoja on aivan tolkuttomasti, mutta eivät ne tunnu ajavan jalankulkijoiden päälle. Alkuasukkaita on selvästi enemmän kuin turisteja. Tänään aamupäivällä aiomme nopeaan tahtiin tehdä tuliaisostoksemme.

*

Tämä matkakertomus jäi aikoinaan kesken. Osa Madeiralla otetuista sadoista valokuvista ilmestyy nyt tässä jutussa yli 30 vuotta myöhemmin. Syynä kesken jäämiseen oli lähinnä se, että meille tuli muuta tekemistä. Emme lopulta ostaneet kertomuksen alussa mainittua vanhaa taloa, vaan hankimme sen sijaan tontin Vihdistä, jonne sitten 1990-luvun alussa rakensimme omakotitalon.