– helpompaa kuin luulisi?
Julkaistu Radiomaailmassa 8/2015
Pentti Stenman
Tyypillinen QSLien kerääjä raportoi DX-uran alussa ensin tavallisimmat asemat ja maat alta pois, kunnes vuosien kuluttua jäljellä on vain harvinaisuuksia. Näinhän se menee. Paitsi ettei välttämättä mene. Monet keräilevät alkuvaiheen jälkeen vain omien mielialueidensa asemia ja jättävät muut väliin. Myöhemmin näitä väliin jääneitä aukkoja parsimalla voi esimerkiksi verifioitujen maiden määrän saada mukavasti nousemaan. Joskus olosuhteiden muututtua saattavat aiemmin sivuun jääneet asemat olla jokseenkin ainoita, mitä DX-kuuntelija voi raportoida, mutta ei niidenkään varassa välttämättä kovin pitkälle pääse.
Kerrostalo – DX-kuuntelun loppu?
Kymmenisen vuotta sitten (2005) muutimme omakotitalosta kerrostaloon Porvoon ydinkeskustaan. Nykyisessä paikassa lähes kaikki on lähellä tai vielä lähempänä – mukaan lukien radiohäiriöt. Keskiaalloilla pörinä on vähintään S7–S9:n tasoa, lyhytaalloilla saattaa sen seasta kuulla voimakkaimpia FS-asemia, mutta varsinainen DX-kuuntelu on jokseenkin mahdotonta. Wellbrookin ALA1530-looppi paransi tilannetta hieman, mutta vain hieman. Koska harraste oli pitkään ennen muuttoa ollut säästöliekillä, en alkuun ihmeemmin edes haaveillut uusista asemista ja maista. Jos olisin ollut ohjelmakuuntelija, Icom olisi ilman muuta jäänyt lopullisesti komeroon.
Vastaava tilanne on tuttu lukemattomille DX-kuuntelijoille; ilmeisesti kovin harva asuu nykyään sellaisessa paikassa, missä vaativa DX-kuuntelu on mahdollista. Yleensä ongelma on ratkennut joko satunnaisilla kuunteluretkillä parempiin paikkoihin, etäkuuntelulla tai harrasteesta luopumisella.
Kerrostaloon muuton aikaan aloin viikonloppuisin askarrella kesähuvilaa edellisenä vuonna ostamallemme eteläsavolaiselle rantatontille. Kun työmaa jo vähän muistutti taloa, vedin ympäristöön pari antennintumppia ja kokeilin kelejä aurinkosähkön ja akkujen varassa. Tuntui mukavalta verestää Latinalaisen Amerikan ja Kaakkois-Aasian kuuntelumuistoja, mutta raportointia en vielä yrittänyt.
Uusia tavoitteita
Kuitenkin: kerran DX-kuuntelija, aina DX-kuuntelija. Niinpä vuoden 2011 alussa aloin tosissani miettiä DX-maakokoelmani kartuttamista. Vaikka olin aikanaan ensimmäisenä yhdistyksessä napannut 100 ja 150 maata, oli maiden keräilyvauhti 1970-luvulta lähtien päässyt pahasti sakkaamaan. Omakotitaloissa asuessa oli verifioitujen maiden määrä jämähtänyt 180:n ja 190:n välille.
WRTH:n selailu paljasti, että muutama maa lisää ei olisi ollenkaan mahdotonta edes häiriöisessä kerrostalossa kuunnellessa ja uusi paikka Savossa vielä lisäsi mahdollisuuksia. Useimmat 1990-luvulla syntyneet uudet valtiot olivat nimittäin mielenkiinnon puuttuessa jääneet raportoimatta, joten niistä saisi ainakin hyvän alun. Kiinnostus ei 2010-luvulla ollut yhtään kasvanut, mutta onnistuin sentään joskus komentamaan itselleni kuulokkeet korville. Entisen Jugoslavian maista sainkin 2011 alussa verifioiduksi Slovenian, josta tuli maa numero 187.
2012
Pakkopullaa riitti pureskeltavaksi sekä Savossa että Porvoossa. VoR/Gavar 9900 (Armenia, maa 188) vastasi e-maililla, kuten useimmat asemat nykyisin. Lähinnä häiriöasemaksi luokittelemani R Merkurs 1485 toi Latvian maapisteen (189). Myöhemmin syksyllä 2012 pyydykseen tarttui jo vähän laadukkaampaa: WDHP Christiansted 1620, jonka sijaintipaikka Yhdysvaltain Neitsytsaaret oli maa 190.
Vuodenvaihteessa PMA Cross Radio 4755 kuului nippa nappa raportoitavasti; Mikronesiasta tullut QSL lisäsi listaani maan 191.
2013
Jälleen 2013 kävin WRTH:n lävitse maa maalta ja arvioin, mitä vielä puuttuvia kannattaisi Online Login kuuluvuustietojen perusteella yrittää. Ainakin teoriassa mahdollisia kuultavia kertyi listalleni peräti kolmekymmentä, joista kymmenen lähes lapsellisen helppoa Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maata. Vuosi meni näitä hitaaseen tahtiin puoliväkisin raportoidessa. Vastauksia tuli muutama: VoR/Bolshakovo 1215 (Kaliningrad, maa 192), TWR/Bishek 1467 (Kirgisia, maa 193), R St Belarus 7255 (Valko-Venäjä, maa 194), TWR/Tartu 1035 (Viro, maa 195), TWR/Grigoriopol 999 (Moldova, maa 196) ja R Japan/Toshkent 15735 (Uzbekistan, maa 197).
Tänä vuonna ainoa selvästi DX-asemaksi laskettava oli ZNZ Nassau 1540 (Bahama, maa 198), joka kuului hyvin mutta jonka QSL:n saaminen vaati hieman normaalia enemmän vaivannäköä.
2014
Helpohkoja minulta puuttuvia maita oli 2014 alussa vielä Baltiassa ja Balkanilla. Sitkunain lähetinkeskus välittää mm. R Libertyn ohjelmia, mutta verifioiminen tuntuu olevan kovin satunnaista huolimatta WRTH:n QSL-maininnasta; BBG/IBB ei tiettävästi juurikaan tarvitse ulkopuolisia raportteja. Taajuuden 612 verifiointi (Liettua, maa 199) tuli lopulta IBB:n Helsingin-byroosta.
2015
Syystä tai toisesta en ole saanut helpoista maista verifioitua esimerkiksi Kroatiaa ja Makedoniaa, joten lopulta ei auttanut muu kuin turvautua International R Serbiaan, jolla on lähetinkeskus Bijeljinassa Bosnian alueella. Serbia tuskin kuuluu kenenkään mielestä sympaattisimpiin maihin – serbithän muistetaan suurempien sotarikosten ohella mm. Bijeljinan verilöylystä 1992. Loppukeväästä 2015 aseman nettisivuille ilmestyi tieto, että kansainväliset lähetykset loppuvat kesällä. Niinpä varsin vähin toivein postitin asemalle toukokuussa kirjeen ja raportin taajuudelta 6100, johon yllättäen tulikin vastaus e-mailina (Bosnia-Hertsegovina, maa 200). Kesällä sain vielä monien muiden tavoin postitse kortin vastauksena aikaisempaan e-mail-raporttiin.
200 maata etelärannikolla
Vaikka vuosikymmenien aikana verifioidut maani on viittä lukuun ottamatta kuunneltu etelärannikon tuntumassa (Espoossa, Vantaalla, Vihdissä ja Porvoossa), ei eteläisen sijainnin takia kannata ihmeemmin henkseleitä paukutella. Muutama sata kilometriä pohjoisempana eivät kelit ole juurikaan sen kummempia, vaikka kuuntelumatkat Lapin perukoille ovatkin jo aivan toinen juttu. RM:n maarankissakin taitaa olla muutama 200 maan ylittäjä, jonka saavutukset eivät ole Keski-Suomea pohjoisempaa. Tärkeämpää asemien kuulumiselle onkin ympäristön häiriötaso ja mahdollisuus vetää riittävän isoja antenneja. Kaksisataa maata voi aivan hyvin saada verifioiduksi 62. leveyspiirin eteläpuolellakin ilman Pohjois-Suomen-peditioneja ja SDR-vastaanottimia – olettaen että on aloittanut riittävän ajoissa. Minulta siihen meni 56 vuotta, joista kylläkin suunnilleen puolet inaktiivisia.
Näitä 2010-luvulla pyydystettyjä maita miettiessä voi ajatella, ettei niissä mitään ihmeellistä ole. Aivan oikein, ei olekaan. Vanhalle konkarille suurin maiden keräämisen este saattaa olla se, ettei millään viitsi raportoida helppoja asemia. Sen sijaan viime vuosina tai vuosikymmeninä aloittaneille jo 150 verifioitua maata on kova tavoite, sillä aika monet menneinä aikoina tavalliset maat ovat kadonneet lyhyt- ja keskiaalloilta.
Esimerkiksi vuoden 2010 jälkeen raportoimistani ”helpoista” maista ei ulkomaanohjelmia enää lähetetä Sloveniasta, Kaliningradista eikä Bosniasta, joskin kotimaanohjelmia on vielä mahdollista kuulla ainakin ULAlla. Sen sijaan edellä mainitut ja muut ”vaikeat” DX-maat kuuluvat kuten ennenkin eikä merkittäviä muutoksia ole odotettavissa. Vaikeat maat ovat vaikeita, mutta helpoista saattaa tulla mahdottomia. Pelkkiä FS-lähetyksiä kuuntelemalla on asemien ja maiden määrää yhä hankalampi kartuttaa. Mutta eihän vuorillekaan kiivetä sen takia, että se on helppoa.